Facebook ehdottaa tageja kuviin ja Anonyymit idiootit. Näillä mennään tänään.
Kaiken pahan alku ja juuri, Facebook, tarjoaa ehdotuksia kuvassa esiintyvästä henkilöstä. Voi kamala. Missä on tietoturva? Nyt äkkiä barrikaadeille vaatimaan parempaa! Kirjoitetaan vielä pari nettiadressia niin johan tulee muutosta. Mitä helkkarin merkitystä sillä on tunnistetaanko sinut kuvasta vai ei? Pelkäättekö, että cocacolan hienot ihmiset lähettää teille mainoksia? Vai onko teillä tapana ottaa poseerauskuvia niiden ruumiiden kanssa, joita olette hautaamassa metsään ja sitten antaa ne jollekkin muulle? Meinaatte, että Jeren kokkelileikit ei koskaan tullu julkisuuteen koska sitä kuvaa ei tagattu FBhen? Mikä sen kuvan funktio on jos siitä ei saa tunnistaa ihmisiä? Muistoksi itselle? No mitä vittua se sitten tekee FBssä? Miksi teistä on kuvia mistä teitä ei saisi tunnistaa? Kauhea itku ja vämmäys ominaisuudesta jota ei ole pakko käyttää. Ja jos FBn toiminta kuitenkin kiristää vannetta, poista se profiili. Ei FB ole mikään elinehto.
Internetin syöpä on anonyymit ja nimimerkin takaa toimivat kirjoittajat. Ihan järkevän oloisista kavereista kuoriutuu sellaista alkulimaa kun niille antaa mahdollisuuden kommentoida artikkeleita tai kolumneja. "Eka" tms. perseily nyt vielä menee. Mutta avatkaa mikä tahansa taloussanomien juttu jossa on yli 1 kommentti. Sielu itkee verta ja norjan tapahtumia ymmärtää, vaikkei hyväksy. Kirjoitan parille foorumille missä kirjoitetaan vain ja ainoastaan omalla nimellä. Keskustelun taso on huomattavasti parempi. Oiskohan tässä jotain?
Erkki Tuomioja ehdotti, että kaikki internetkirjoittelu pitäisi tehdä omalla nimellä. Sitten hienon tittelin omaava emeritusprofessori Jukka Kemppinen keksi, että tuo on välillisesti perustuslain vastaista. Tekijänoikeuslain 7 §:ssä on erikoissääntö nimimerkillä tai nimettä eli anonyymisti julkaistuista teoksista. Huomatkaa viimeinen sana, "teos". Joku kekkosen manifesti on teos. Anonyymisti hommafoorumille kirjoitettu "neekerit v1ttuuu!!!" ei ole teos. Tässä on merkittävä ero. Vaikka sen joku teki, ei tee siitä vielä teosta.
perjantai 29. heinäkuuta 2011
torstai 29. heinäkuuta 2010
Kadonneet Provinssi-muistiinpanot.
Hetken hukassa olleet provinssi muistiinpanot löytyivät kuin ihmeen kaupalla. Tässä parhaat palat.
Kuten festarihenkeen kuului, heräsin aamulla heti yhdeksältä. Kipaisin minimanista karhuperheen evääksi. Pakkasin romut ja voitin tiskivuoren taistelun. Mieskiuas ilmoitti kahdentoista maissa pääseensä töistä, joten romut kantoon ja kohti ensimmäistä kokoontumispaikkaa. Päätin viime hetkellä olla fiksu ja jätin kahdeksan kiloisen nalleryhmän eteiseen odottamaan tulevia taisteluja. Kyllä Seinäjoeltakin saisi olutta turha sitä on täältä asti kantaa. Jätin myös hyvin palvelleen festarituolin kotiin, koska en ajatellut tarvitsevani sitä. Etenin melkein korttelin verran kun seireenien laulu alkoi houkutella sieluani. Onneks matkalla oli Siwa, ja vapautin nalle oktetin, joiden kanssa matkasin kohti aurinkoa.
Korttelin verran lisää kävelyä ja kohtasin mieskiukaan. Delegoin hänelle oitis osan kantamuksistani. Pääsimme vihdoin perille kokoontumispiste ykköselle (kp1). Varuste tarkastuksen yhteydessä huomasimme, että meidän täytyisi hakea täydennyksiä läheisestä myymälästä. Ostimme kokoontaittetavat festarituolit, koska kummallakaan ei ollut entistä käytettävissä. Ostimme kokeeksi myös tulitikkuaskin kokoisen avaruuspeiton. Sitten terassin kautta hiomaan suunnitelmaa. Tuota pikaa joukkueemme toinen ryhmä soitteli ja ilmoitti olevansa asemissa kp1:n edustalla. Uusien vahvistusten myötä joukkueessamme alkoi olla kaikkea tarvittavaa hyvän reissun saavuttamiseksi: englantilainen tohtori, jäbä jota ei voi raiskata, kantaja. Ja minulla oli pullo raikasta kotimaista valkoviiniä.
Seinämäelle siirryttiin VRllä, odotukset eivät olleet siis kovin korkealla. Ilmapiiriä paransi konnari, joka huomautti meitä oluen juonnista junassa. Mietimme mahdollista sanktiotamme. Päädyimme siihen, että meidät voidaan poistaa junasta seuraavalla pysäkillä. Onneksi se oli seinäjoki, joten jatkoimme jalojuomien maistelua. Konnaria ei kyllä näkynyt ensi näkemisen jälkeen. Tuskin häntäkään oikeasti kiinnosti, kunhan työn puolesta piti sanoa.
Pääsimme vihdoin leirintäalueelle. Kaivauduimme asemiin vuoden 2008 leiriin. Puut olivat hieman kasvaneet, hipit hävinneet mutta muuten kaikki oli kuin silloin ennen. Jäsen R sai kunniamaininnan hunch back teltastaan. Kun leiri oli pystyssä, lähdettiin hakemaan välttämättömiä tarvikkeita. Kun olimme palanneet huomasimme leirimme läntiselle sivustalle nousseen hippien leirin. Hetken heidän jorinaa kuunneltuani totesimme uhkan olemattomaksi.
Muistikuvien määrä ja laatu kääntyy jyrkästi näillä kohdin, joten siirrytään suoraan seuraavaan aamuun. Mieskiukaalla oli hankaluuksia jekkunsa kanssa heti aamulla. Autoin häntä parhaani mukaan. Sade alkoi. Totesimme leirimme hieman haavoittuvaksi, joten lähdin hakemaan täydennyksiä. Löysin kahvikojun luota miehen välimereltä. Pestasin hänet oitis. Mieskiuas oli myös hoitanut lisämiehitystä. Telttoja alkoi olla komea määrä. Huomasimme, että yksi tuoleistamme oli hävinnyt. Hippien leirissä oli samanlainen tuoli. Asiallisen tiedustelun ja kohtuullisen harkinta-ajan (20h) jälkee hipit myönsit, että olivat erehtyneet tuolista ja palauttivat meille mitä meille kuului.
Aika oli tapansa mukaan vaan kulunut, ja jälleen oli aamu. Mieskiuas oli tapansa mukaan heti aamusta hereillä. Kenkiä hän ei löytänyt. Varustelaukkukin oli ajautunut pari metriä teltan ulkopuolelle. Muodostimme partion, joka lähti hakemaan uudet kengät. Jäin tohtorin kanssa pitämään leiriä pystyssä. kävimme kaupassa hakemassa vähän purtavaa. Tohtori halusi vettä, että saisi hampaat pestyä. Opastin häntä vesipullon valinnassa. Olisin voinut käyttää hieman lisää aivosoluja, sillä brittiläinen ystävämme päätyi pesemään hampaitaan vissyllä. No, ei se aina...
Kun takana oli kolmas yö läpimärässä teltassa olin todella tyytyväinen ostamaani avaruuspeittoon, ei tullut kylmä. Märät kengät hieman harmittivat, mutta kuivilla sukilla ja talouspaperilla pääsee jo pitkälle. Söimme lähistöllä olevan kojun kevätkääryleet. Kaikki. Ruuan loppuminen ja kosteat säät johtivat menetyksiin kolmantena päivänä. Alkuperäisestä neljstä sankarista loppuun jaksoi vain kolme. Kun viimeinen keikka oli loppu päätimme, ettei kannattaisi mennä nukkumaan, vaan valvotaan ja mennään ekalla junalla, niin pääsee kotiin nukkumaan heti aamusta. Rälläsimme hetken, pakkasimme teltat ja aloitimme kävelyn juna-asemalle. Vain Bataanin marssi 1942 jäi toiseksi tuolle koitokselle. Ei se matka noin pitkä ollut bussin ikkunasta katsottuna... Riemu oli rajaton kun pääsimme viimein asemalle. Juna oli jo mennyt, seuraava lähtisi kolmen tunnin päästä. No ei auttanut, odottaa täytyi.
Jännä kun haluaa jumittaa rauhassa, niin aina joku apina tulee kertomaan elämäntarinaansa. Näin kävi jälleen. Harkitsimme aasin tiputtamista junan eteen, mutta VR liikennöi sen verran harvakseltaan, että setä olisi kuitenkin kömpinyt kiskoilta pois. Oikaisimme rintamalinjan kolmos laiturille. Saimme olla rauhassa. Kiskoilla oli jo jonkin aikaa seissyt juna. Se olikin matkalla Vaasaan, kiipesimme kyytiin ja kotimatka alkoi vihdoin. Sitten yksi silmäys ja oltiinkin takaisin kotona. Sitten vielä viimeinen ponnistus. Pari korttelia ylämäkeen ja neljänteen kerrokseen. Eikä tietenkään hissiä. Sitten sain nukkua.
Kuten festarihenkeen kuului, heräsin aamulla heti yhdeksältä. Kipaisin minimanista karhuperheen evääksi. Pakkasin romut ja voitin tiskivuoren taistelun. Mieskiuas ilmoitti kahdentoista maissa pääseensä töistä, joten romut kantoon ja kohti ensimmäistä kokoontumispaikkaa. Päätin viime hetkellä olla fiksu ja jätin kahdeksan kiloisen nalleryhmän eteiseen odottamaan tulevia taisteluja. Kyllä Seinäjoeltakin saisi olutta turha sitä on täältä asti kantaa. Jätin myös hyvin palvelleen festarituolin kotiin, koska en ajatellut tarvitsevani sitä. Etenin melkein korttelin verran kun seireenien laulu alkoi houkutella sieluani. Onneks matkalla oli Siwa, ja vapautin nalle oktetin, joiden kanssa matkasin kohti aurinkoa.
Korttelin verran lisää kävelyä ja kohtasin mieskiukaan. Delegoin hänelle oitis osan kantamuksistani. Pääsimme vihdoin perille kokoontumispiste ykköselle (kp1). Varuste tarkastuksen yhteydessä huomasimme, että meidän täytyisi hakea täydennyksiä läheisestä myymälästä. Ostimme kokoontaittetavat festarituolit, koska kummallakaan ei ollut entistä käytettävissä. Ostimme kokeeksi myös tulitikkuaskin kokoisen avaruuspeiton. Sitten terassin kautta hiomaan suunnitelmaa. Tuota pikaa joukkueemme toinen ryhmä soitteli ja ilmoitti olevansa asemissa kp1:n edustalla. Uusien vahvistusten myötä joukkueessamme alkoi olla kaikkea tarvittavaa hyvän reissun saavuttamiseksi: englantilainen tohtori, jäbä jota ei voi raiskata, kantaja. Ja minulla oli pullo raikasta kotimaista valkoviiniä.
Seinämäelle siirryttiin VRllä, odotukset eivät olleet siis kovin korkealla. Ilmapiiriä paransi konnari, joka huomautti meitä oluen juonnista junassa. Mietimme mahdollista sanktiotamme. Päädyimme siihen, että meidät voidaan poistaa junasta seuraavalla pysäkillä. Onneksi se oli seinäjoki, joten jatkoimme jalojuomien maistelua. Konnaria ei kyllä näkynyt ensi näkemisen jälkeen. Tuskin häntäkään oikeasti kiinnosti, kunhan työn puolesta piti sanoa.
Pääsimme vihdoin leirintäalueelle. Kaivauduimme asemiin vuoden 2008 leiriin. Puut olivat hieman kasvaneet, hipit hävinneet mutta muuten kaikki oli kuin silloin ennen. Jäsen R sai kunniamaininnan hunch back teltastaan. Kun leiri oli pystyssä, lähdettiin hakemaan välttämättömiä tarvikkeita. Kun olimme palanneet huomasimme leirimme läntiselle sivustalle nousseen hippien leirin. Hetken heidän jorinaa kuunneltuani totesimme uhkan olemattomaksi.
Muistikuvien määrä ja laatu kääntyy jyrkästi näillä kohdin, joten siirrytään suoraan seuraavaan aamuun. Mieskiukaalla oli hankaluuksia jekkunsa kanssa heti aamulla. Autoin häntä parhaani mukaan. Sade alkoi. Totesimme leirimme hieman haavoittuvaksi, joten lähdin hakemaan täydennyksiä. Löysin kahvikojun luota miehen välimereltä. Pestasin hänet oitis. Mieskiuas oli myös hoitanut lisämiehitystä. Telttoja alkoi olla komea määrä. Huomasimme, että yksi tuoleistamme oli hävinnyt. Hippien leirissä oli samanlainen tuoli. Asiallisen tiedustelun ja kohtuullisen harkinta-ajan (20h) jälkee hipit myönsit, että olivat erehtyneet tuolista ja palauttivat meille mitä meille kuului.
Aika oli tapansa mukaan vaan kulunut, ja jälleen oli aamu. Mieskiuas oli tapansa mukaan heti aamusta hereillä. Kenkiä hän ei löytänyt. Varustelaukkukin oli ajautunut pari metriä teltan ulkopuolelle. Muodostimme partion, joka lähti hakemaan uudet kengät. Jäin tohtorin kanssa pitämään leiriä pystyssä. kävimme kaupassa hakemassa vähän purtavaa. Tohtori halusi vettä, että saisi hampaat pestyä. Opastin häntä vesipullon valinnassa. Olisin voinut käyttää hieman lisää aivosoluja, sillä brittiläinen ystävämme päätyi pesemään hampaitaan vissyllä. No, ei se aina...
Kun takana oli kolmas yö läpimärässä teltassa olin todella tyytyväinen ostamaani avaruuspeittoon, ei tullut kylmä. Märät kengät hieman harmittivat, mutta kuivilla sukilla ja talouspaperilla pääsee jo pitkälle. Söimme lähistöllä olevan kojun kevätkääryleet. Kaikki. Ruuan loppuminen ja kosteat säät johtivat menetyksiin kolmantena päivänä. Alkuperäisestä neljstä sankarista loppuun jaksoi vain kolme. Kun viimeinen keikka oli loppu päätimme, ettei kannattaisi mennä nukkumaan, vaan valvotaan ja mennään ekalla junalla, niin pääsee kotiin nukkumaan heti aamusta. Rälläsimme hetken, pakkasimme teltat ja aloitimme kävelyn juna-asemalle. Vain Bataanin marssi 1942 jäi toiseksi tuolle koitokselle. Ei se matka noin pitkä ollut bussin ikkunasta katsottuna... Riemu oli rajaton kun pääsimme viimein asemalle. Juna oli jo mennyt, seuraava lähtisi kolmen tunnin päästä. No ei auttanut, odottaa täytyi.
Jännä kun haluaa jumittaa rauhassa, niin aina joku apina tulee kertomaan elämäntarinaansa. Näin kävi jälleen. Harkitsimme aasin tiputtamista junan eteen, mutta VR liikennöi sen verran harvakseltaan, että setä olisi kuitenkin kömpinyt kiskoilta pois. Oikaisimme rintamalinjan kolmos laiturille. Saimme olla rauhassa. Kiskoilla oli jo jonkin aikaa seissyt juna. Se olikin matkalla Vaasaan, kiipesimme kyytiin ja kotimatka alkoi vihdoin. Sitten yksi silmäys ja oltiinkin takaisin kotona. Sitten vielä viimeinen ponnistus. Pari korttelia ylämäkeen ja neljänteen kerrokseen. Eikä tietenkään hissiä. Sitten sain nukkua.
torstai 17. kesäkuuta 2010
Ilmojen halki.
Tuossa muutama viikko takaperin kävin L:n kanssa Forssassa. Retkeen sisältyi myös lento pienkoneella. Aluksi oli tarkoitus heittää vain vähän silmukkaa Forssan taivaalla, mutta kävikin ilmi, että Maarianhaminan tax-free myymälä olisi auki aamulla lyhyen hetken. Sinne siis.
Kun sanoin pienkone, tarkoitan todella pientä kippoa. Micra ja 2 surffilautaa on suunnilleen samaa kokoluokkaa. Kone vedettiin hangaarista yhden miehen voimin. Tankit täyteen, ja nokka kohti taivasta. Nousevat todella pehmeästi tuollaiset pienkoneet. Piper merkkinen kone pomppi ja tärisi varsinkin peltoaukeilla kokoajan, mutta kun saavutettiin Turku, niin kyyti tasoittui. Tästä voidaan päätellä seuraavaa: meri > sisämaa.
Laskeutuminen Maarianhaminan kentälle meni kivasti vaikka sivutuuli vähän painoikin. Sitten pikapikaa lennonjohtotornista hakemaan lippuja ja lappuja, että päästiin taxfreehin. Sinne tosin täytyi mennä turvatarkastuksen kautta. On se siviili-ilmailu helppoa... Verottomasti valitsin suomalaisen raikkaan valkoviinin ja vähän nameja. Lisäksi äärimmäistä kielipäätäni käyttäen varmistin vielä, että sain mukin, josta juomaani voisin siemailla. Tämä selvästikkin teki vaikutuksen paikallisiin, kun saimme palata omalle koneelle samasta lähtöportista kuin omaa konettaan odottanut rahvas.Tavarat Piperin takaluukkuun, kyllä lentokoneessa oli takaluukku, lennonjohdosta porttikoodi, että päästään takaisin koneelle kun lentokenttä olisi varmasti kiinni kun palaamme. Marianhaminassa puhutaan ruotsia. ja vain ruotsia, no vaasalaisena pystyy muutaman sanan tuota koodausta purkamaan, mutta päätin kuitenkin turvautua Lontoon murteeseen asioidessani jäätelökioskissa. Halusin pehmiksen, vohvelilla ja strösseleillä. Sain päärynänjäätelöä. Close enough.
Skipataan turistitarinat ja palataan lentokentälle. Saimme siis lennonjohdosta koodin millä pääsisimme lentokentän portista suoraan koneelle. Ongelman tuotti koodilukittu portti. Koodilukko kyllä vilkutti vihreää koodin näpyttelyn jälkeen, mutta portti pysyi kiinni... Koitin vielä toista koodia, jonka bongasin aidan toisella puolella olevan kaapin ovesta. Sekin hyväksyttiin, mutta portti ei hievahtanutkaan. Painelin sitten sattumanvaraisesti numeroita, vihreä, mutta portti ei liiku. Rupesin sitten harkitsemaan aidan ylittämistä, ei siinä sähköjä tai piikkilankaa ollut kuitenkaan. Lentokentälle murtautuminen jäi kuitenkin väliin, kun huomasimme viereisen hallin pihalla miehen. Tämä joviaali miekkonen päästi meidät meripelastuskopterin hallin läpi kentälle, ja matka kohti sivistystä pääsi jatkumaan.
Turun yläpuolella alkoi taas rynkytys kun kone pomppi nousuvirtauksesta toiseen. Kuulin myös lennonjohdon ja pilotin välistä keskustelua. Paras kohta oli: "lj- Onko teillä transponderi C-moodissa? meillä ei näy teidän korkeustietoa." "p- On.. Kait?". Muita mieltä rauhoittavia lausuntoja pilotilta. "En ole koskaan käyttänyt tuota, mitenkähän se toimii". Forssaan päästiin hyppien ja pomppien ja aivan kuin tämä ei olisi tarpeeksi, piti vielä hakea lisävibaa yhden airbussin jättövirtauksesta. Sitten alkoikin hauska vaihe. Laskeutuminen. Sivutuulta 20 solmua. Forssan kiitorata ei ole todellakaan mikään lentokenttä, vaan asfaltoitu suikale keskellä peltoa. Leveyttä on saman verran kuin ala-asteen pihassa olevalla koripallokentällä. Lähestyvää kiitotietä katselin sivuikkunasta, sen verran kylki edellä laskeutuminen suoritettiin. En muista koska olisi viimeksi noin kovasti pelottanut. Eikä edes kauhukahvoja missään. Alas päästiin ja lentokonettakin voi käyttää uudelleen. Täyden kympin suoritus pilotilta. Häntäkin ilmeisesti vähän jännitti, kun tuumasi myöhemmin, että menee hetkeksi makuulle rauhoittumaan.
Tänään olisi sitten tarkoitus lähteä provinssiin, mutta ennen kuin voi lähteä festareille, pitää käydä työnantajan kesäjuhlissa. Näin meneteltiin jo 2008 ruisrokin kanssa, joten hyvää rutiinia ei ollut syytä rikkoa. Osastomme pelasi kierroksen minigolffia ja sitten mentiin syömään. En ollut pelannut minigolffia koskaan aikaisemmin. Mutta siinä on maila ja pallo, ei se voi kovin paljoa erota salibandystä. Naapurinpoika Italiasta antoi viime hetken neuvot: Kyseessä on voimalaji, lonkkua jos vasemmalta ohi, ja bisseä jos oikealta. Ylimenneiden lyöntien kanssa tulis käyttää kossua. Pärjäsin ihan ok radoilla missä lyötiin tasaisella alustalla porteista tms. Mutta kun rata nousi pystyyn ja ylämäessä olevaan porttiin piti osua sopivalla voimalla, tulokset jäivät heikoiksi. Onnistuin lyömään pallon kolme (3) kertaa tontilta yli. Radalta putoamisia en edes laskenut. Aloittelijan tuurini palkittiin porukan parhaalla tuloksella,104 lyöntiä Sain palkinnoksi shakkilaudan. Uskon taitojeni olevan väkevämpiä sen parissa.
Loppuun vielä puollustuspuheenvuoro. Miesten mies, Ilkka "sms ike" Kanerva, oli lähestynyt jotain 16 kesäistä likkaa. Tämä ei riko mitään lakia! Tämä ei vaikuta iken kykyyn päättää tärkeistä asioista. Lähinnä nais kansanedustajat vetivät koko kesän hernetuotantoa vastaavan määrän tavaraa nenään. Harmitti vissiin kun eivät itse olleet 16-vuotiaina niin hot, että tärkeät poliitikot ottavat yhteyttä. Aina ei mee nallekarkit tasan.
Kunhan saadaan orkesteri hereille ja pois töistä niin lähdemme kohti provinssia. Kattava raportti tuttuun tapaan tällä palstalla heti tuoreeltaan. Vähän jo jännittää. Säiden jumalat ainakin ovat myötämielisiä.
nsoi: CCR -Who'll stop the rain.
Kun sanoin pienkone, tarkoitan todella pientä kippoa. Micra ja 2 surffilautaa on suunnilleen samaa kokoluokkaa. Kone vedettiin hangaarista yhden miehen voimin. Tankit täyteen, ja nokka kohti taivasta. Nousevat todella pehmeästi tuollaiset pienkoneet. Piper merkkinen kone pomppi ja tärisi varsinkin peltoaukeilla kokoajan, mutta kun saavutettiin Turku, niin kyyti tasoittui. Tästä voidaan päätellä seuraavaa: meri > sisämaa.
Laskeutuminen Maarianhaminan kentälle meni kivasti vaikka sivutuuli vähän painoikin. Sitten pikapikaa lennonjohtotornista hakemaan lippuja ja lappuja, että päästiin taxfreehin. Sinne tosin täytyi mennä turvatarkastuksen kautta. On se siviili-ilmailu helppoa... Verottomasti valitsin suomalaisen raikkaan valkoviinin ja vähän nameja. Lisäksi äärimmäistä kielipäätäni käyttäen varmistin vielä, että sain mukin, josta juomaani voisin siemailla. Tämä selvästikkin teki vaikutuksen paikallisiin, kun saimme palata omalle koneelle samasta lähtöportista kuin omaa konettaan odottanut rahvas.Tavarat Piperin takaluukkuun, kyllä lentokoneessa oli takaluukku, lennonjohdosta porttikoodi, että päästään takaisin koneelle kun lentokenttä olisi varmasti kiinni kun palaamme. Marianhaminassa puhutaan ruotsia. ja vain ruotsia, no vaasalaisena pystyy muutaman sanan tuota koodausta purkamaan, mutta päätin kuitenkin turvautua Lontoon murteeseen asioidessani jäätelökioskissa. Halusin pehmiksen, vohvelilla ja strösseleillä. Sain päärynänjäätelöä. Close enough.
Skipataan turistitarinat ja palataan lentokentälle. Saimme siis lennonjohdosta koodin millä pääsisimme lentokentän portista suoraan koneelle. Ongelman tuotti koodilukittu portti. Koodilukko kyllä vilkutti vihreää koodin näpyttelyn jälkeen, mutta portti pysyi kiinni... Koitin vielä toista koodia, jonka bongasin aidan toisella puolella olevan kaapin ovesta. Sekin hyväksyttiin, mutta portti ei hievahtanutkaan. Painelin sitten sattumanvaraisesti numeroita, vihreä, mutta portti ei liiku. Rupesin sitten harkitsemaan aidan ylittämistä, ei siinä sähköjä tai piikkilankaa ollut kuitenkaan. Lentokentälle murtautuminen jäi kuitenkin väliin, kun huomasimme viereisen hallin pihalla miehen. Tämä joviaali miekkonen päästi meidät meripelastuskopterin hallin läpi kentälle, ja matka kohti sivistystä pääsi jatkumaan.
Turun yläpuolella alkoi taas rynkytys kun kone pomppi nousuvirtauksesta toiseen. Kuulin myös lennonjohdon ja pilotin välistä keskustelua. Paras kohta oli: "lj- Onko teillä transponderi C-moodissa? meillä ei näy teidän korkeustietoa." "p- On.. Kait?". Muita mieltä rauhoittavia lausuntoja pilotilta. "En ole koskaan käyttänyt tuota, mitenkähän se toimii". Forssaan päästiin hyppien ja pomppien ja aivan kuin tämä ei olisi tarpeeksi, piti vielä hakea lisävibaa yhden airbussin jättövirtauksesta. Sitten alkoikin hauska vaihe. Laskeutuminen. Sivutuulta 20 solmua. Forssan kiitorata ei ole todellakaan mikään lentokenttä, vaan asfaltoitu suikale keskellä peltoa. Leveyttä on saman verran kuin ala-asteen pihassa olevalla koripallokentällä. Lähestyvää kiitotietä katselin sivuikkunasta, sen verran kylki edellä laskeutuminen suoritettiin. En muista koska olisi viimeksi noin kovasti pelottanut. Eikä edes kauhukahvoja missään. Alas päästiin ja lentokonettakin voi käyttää uudelleen. Täyden kympin suoritus pilotilta. Häntäkin ilmeisesti vähän jännitti, kun tuumasi myöhemmin, että menee hetkeksi makuulle rauhoittumaan.
Tänään olisi sitten tarkoitus lähteä provinssiin, mutta ennen kuin voi lähteä festareille, pitää käydä työnantajan kesäjuhlissa. Näin meneteltiin jo 2008 ruisrokin kanssa, joten hyvää rutiinia ei ollut syytä rikkoa. Osastomme pelasi kierroksen minigolffia ja sitten mentiin syömään. En ollut pelannut minigolffia koskaan aikaisemmin. Mutta siinä on maila ja pallo, ei se voi kovin paljoa erota salibandystä. Naapurinpoika Italiasta antoi viime hetken neuvot: Kyseessä on voimalaji, lonkkua jos vasemmalta ohi, ja bisseä jos oikealta. Ylimenneiden lyöntien kanssa tulis käyttää kossua. Pärjäsin ihan ok radoilla missä lyötiin tasaisella alustalla porteista tms. Mutta kun rata nousi pystyyn ja ylämäessä olevaan porttiin piti osua sopivalla voimalla, tulokset jäivät heikoiksi. Onnistuin lyömään pallon kolme (3) kertaa tontilta yli. Radalta putoamisia en edes laskenut. Aloittelijan tuurini palkittiin porukan parhaalla tuloksella,104 lyöntiä Sain palkinnoksi shakkilaudan. Uskon taitojeni olevan väkevämpiä sen parissa.
Loppuun vielä puollustuspuheenvuoro. Miesten mies, Ilkka "sms ike" Kanerva, oli lähestynyt jotain 16 kesäistä likkaa. Tämä ei riko mitään lakia! Tämä ei vaikuta iken kykyyn päättää tärkeistä asioista. Lähinnä nais kansanedustajat vetivät koko kesän hernetuotantoa vastaavan määrän tavaraa nenään. Harmitti vissiin kun eivät itse olleet 16-vuotiaina niin hot, että tärkeät poliitikot ottavat yhteyttä. Aina ei mee nallekarkit tasan.
Kunhan saadaan orkesteri hereille ja pois töistä niin lähdemme kohti provinssia. Kattava raportti tuttuun tapaan tällä palstalla heti tuoreeltaan. Vähän jo jännittää. Säiden jumalat ainakin ovat myötämielisiä.
nsoi: CCR -Who'll stop the rain.
perjantai 28. toukokuuta 2010
Sinä, sinä ja te kaks.
Vaikka edellisestä kirjoituksesta on vain aavistus aikaa, paljon on taas ehtinyt tapahtua. Nyt tarkkana, tulee puolen vuoden pikakertaus parissa minuutissa, tai useammassa jos luet hitaasti.
Sain töitä, muutin paremman puoliskon kanssa uuteen kämppään ja hommasin auton. Siinä lyhykäisyydessään viimeiset puoli vuotta. Työt jatkuvat siinä nyt myös junan moottoreita valmistavassa yrityksessä. Toimipiste tosin pompsahti Runsoriin. Uusikämppä olisikin ollut vanhan työpaikan vieressä, joten liika helppous eliminoitiin näppärästi. Tyttöystävästä tuli avovaimo, ja ensimmäinen yhteinen hankitakin tuli tehtyä. Omistan nyt puolet vm. -96 Nissan Micrasta. Tai no, pankki siitä suurimman osan omistaa vielä, mutta kuitenkin.
Kun asuu avovaimon kanssa, kynnys jäädä vaan kotiin rötväämään viikonloppu nousee suuresti. Aina silloin tällöin kuitenkin tulee lähdettyä vähän olutta maistamaan. Aina silloin tällöin parempi puolisko jää kotiin ja pääsen tovereiden kanssa ulos viettämään miesten iltaa. Eräänä tälläisenä kertana kävi sitten niin, että perjantaina miesten iltaan lähtiessäni tuli luvattua lähteä seuraavana aamuna etsimään uutta takkia avovaimolle. (Tähän tarttee jonkun paremman sanan... Avis? tai pelkkä L?)
No, ilta meni hieman takalaittomaksi ja kotiin ehdittiin juuri mainiosti aamupalalle. Siitä sitten suihkun kautta uudestaan kaupungille ja takkia etsimään. L:n mielestä minulla on hyvä värimaku tai jotain sen suuntaista, joten joudun/pääsen antamaan mielipiteeni. Olin sitten makutuomarina useammassakin liikkeessä. Aina välillä huomasin muitakin miehiä, jotka olivat selvästi olleet edellisenä iltana (kuusi tuntia sitten) humppaamassa. Paria tälläistä ukkoa katsoin siinä vaateräkkiin nojatessa, ja katseesta paistanut tyhjyys kertoi kaiken oleellisen. Yhdessä kuitenkin jaksoimme hienosti. Naisilla lienee joku alitajuntainen toiminto, joka käskee heitä viemään siippa vaatekauppaa rangaistukseksi yön rilluttelusta. Julmaa tai nerokasta, päätä itse.
Uudessa kämpässä on pari mullistavaa ominaisuutta joita olisin kaivannut jo poikamiesboksiini. Täällä on ensinäkin parveke. Eikä mikään parin neliön nurkkaus, vaan n. 10 neliön länsi parveke ylimmässä kerroksessa. Isot ikkunat voisivat olla hankalat, mutta parvekkeen katos tekee kivan lipan ettei aurinko paista suoraan sisälle kuin vasta vähän myöhemmin illalla. Nekin säteet voi blokata sälekaihtimilla kuin pullon poke jampan. Kielikuvallista viiskymppistä heiluttaen valonsäteet pääsevät kyllä keittiöön ja sieltä tekevät vähän ikävää vastavaloa telkkarille. Annamarin kuvanlaatu kun ei ole mikään paras päivän valossa. Ehkä kuitenkin kestän. Parvekkeelta näkee Vaasan ylle nousevat savupiiput jotakuinkin kaikki. Kirkkaina öinä maisema on jopa kaunis.
Pian taas lisää. (Ennen provinssia. Lupaan)
Ns. Sabaton - The Final Solution (Vuoden eeppisin biisi btw)
Sain töitä, muutin paremman puoliskon kanssa uuteen kämppään ja hommasin auton. Siinä lyhykäisyydessään viimeiset puoli vuotta. Työt jatkuvat siinä nyt myös junan moottoreita valmistavassa yrityksessä. Toimipiste tosin pompsahti Runsoriin. Uusikämppä olisikin ollut vanhan työpaikan vieressä, joten liika helppous eliminoitiin näppärästi. Tyttöystävästä tuli avovaimo, ja ensimmäinen yhteinen hankitakin tuli tehtyä. Omistan nyt puolet vm. -96 Nissan Micrasta. Tai no, pankki siitä suurimman osan omistaa vielä, mutta kuitenkin.
Kun asuu avovaimon kanssa, kynnys jäädä vaan kotiin rötväämään viikonloppu nousee suuresti. Aina silloin tällöin kuitenkin tulee lähdettyä vähän olutta maistamaan. Aina silloin tällöin parempi puolisko jää kotiin ja pääsen tovereiden kanssa ulos viettämään miesten iltaa. Eräänä tälläisenä kertana kävi sitten niin, että perjantaina miesten iltaan lähtiessäni tuli luvattua lähteä seuraavana aamuna etsimään uutta takkia avovaimolle. (Tähän tarttee jonkun paremman sanan... Avis? tai pelkkä L?)
No, ilta meni hieman takalaittomaksi ja kotiin ehdittiin juuri mainiosti aamupalalle. Siitä sitten suihkun kautta uudestaan kaupungille ja takkia etsimään. L:n mielestä minulla on hyvä värimaku tai jotain sen suuntaista, joten joudun/pääsen antamaan mielipiteeni. Olin sitten makutuomarina useammassakin liikkeessä. Aina välillä huomasin muitakin miehiä, jotka olivat selvästi olleet edellisenä iltana (kuusi tuntia sitten) humppaamassa. Paria tälläistä ukkoa katsoin siinä vaateräkkiin nojatessa, ja katseesta paistanut tyhjyys kertoi kaiken oleellisen. Yhdessä kuitenkin jaksoimme hienosti. Naisilla lienee joku alitajuntainen toiminto, joka käskee heitä viemään siippa vaatekauppaa rangaistukseksi yön rilluttelusta. Julmaa tai nerokasta, päätä itse.
Uudessa kämpässä on pari mullistavaa ominaisuutta joita olisin kaivannut jo poikamiesboksiini. Täällä on ensinäkin parveke. Eikä mikään parin neliön nurkkaus, vaan n. 10 neliön länsi parveke ylimmässä kerroksessa. Isot ikkunat voisivat olla hankalat, mutta parvekkeen katos tekee kivan lipan ettei aurinko paista suoraan sisälle kuin vasta vähän myöhemmin illalla. Nekin säteet voi blokata sälekaihtimilla kuin pullon poke jampan. Kielikuvallista viiskymppistä heiluttaen valonsäteet pääsevät kyllä keittiöön ja sieltä tekevät vähän ikävää vastavaloa telkkarille. Annamarin kuvanlaatu kun ei ole mikään paras päivän valossa. Ehkä kuitenkin kestän. Parvekkeelta näkee Vaasan ylle nousevat savupiiput jotakuinkin kaikki. Kirkkaina öinä maisema on jopa kaunis.
Pian taas lisää. (Ennen provinssia. Lupaan)
Ns. Sabaton - The Final Solution (Vuoden eeppisin biisi btw)
sunnuntai 13. syyskuuta 2009
Paljon toivottu muutos
No niin mussukat. Nyt tehdään historiaa! Olen saanut huomattavia määriä palautetta edellisestä blogista, että siinä oli turhan paljon urheilua. Joten nyt tehdään sitten niin, että jatkossa kaikki urheiluun liittyvät tekstit tulevat uuden blogin alle. Sporttia ja sporttia sisältää lätkää, säbää, formulaa ja kaikkia muitakin lajeja, jos nyt vaan sattuvat minua kiinnostamaan sen verran, että pitää päästä julistamaan. Huomiokaa kuitenkin ettei tämä muutos johdu adressista.
Sitten kun saatiin nuo ilmoitukset alta pois niin voidaan taas iskeä kitinä vaihde silmää ja pistää koneeseen kierroksia. Hyviä voimasanoja käytetään ihan turhaan. 'Myrkky' sanaa käytetään aivan liian avokätisesti. Myrkky on ainetta, joka tappaa pieninä annoksina. Sariini on myrkky. Farkkuihin laitettavat homeen estoaineet eivät ole myrkkyjä. Ne ovat haitallisia aineita. Myrkky aiheuttaa kuoleman, ei ihottumaa. Tarkkuutta! Lama alkoi talvella ja nyt puhutaan jo nousukauden alusta. Eikö edes lamaa osata tehdä enää oikein? Laman pitää kestää vähintään kolme vuotta, tuottaa puoli miljoonaa työtöntä ja tehdä perheistä niin köyhiä, että wetabixit syödään ilman maitoa. Jos kauppa nyt lähtee taas vetämään niin meillä ei ollut lamaa, vaan ajanjakso, jolloin kamaa ei saatu myytyä, vähän niinkuin pidennetty sunnuntai. Surkeaa kun hienoja sanoja turmellaan liiallisella käytöllä. Samoin kuin tämä possuyskä, kuolleisuus on 0,1 - 0,3%. Espanjan tauti (edellinen kunnon flunssa kierros) tappoi 50 miljoonaa ihmistä. Meneekö pandemia nyt vähän hukaan kun tautiin kuolee ehkä 50 000 ihmistä( Wikipedian mukaan elokuun alkuun mennessä on kuollut hieman toista tuhatta).
Loppuun tehdään sitä mitä kaikki rakastavat tehdä, haukutaan nuorisoa. Ensiksi, teistä vätyksistä ei ole mihinkään! Hävisin kaljan kun, kukaan teistä luusereista ei saanut sen vertaa selkärankaa, että olisi mennyt koululle sankaroitumaan. Ja ei, enää ei ehdi, se ei auta mitään. Kalja on jo mennyt. Säbävuoroni oli siirretty uuteen halliin ja kävinkin siellä ensi kertaa tänään. Halli on koulun liikuntasali. Auto parkkiin koulun pihaan ja ovea etsimään. Pihalla huomaan ensimmäiseksi rikotun kaljapullon ja tyhjän röökiaskin. Tämä on siis ala-aste. Pari askelta lisää, niin paikalliset helvetin-perkeleet ajavat skoottereilla rinkiä ja möykkäävät. Ihan sitä perus touhua mitä sen ikäiset tekevät. Mutta millaista mielen köyhyyttä vaatii se, että tulee koulun pihaan sunnuntaina ajamaa mopolla rinkiä ja möykkäämään? Ei edes oman koulun, vaan ala-asteen. Ja sitten se kalja. Oikeesti. Kuka menee koulun pihaan juomaan kaljaa. Kuinka surkea mielikuvitus pitää olla, jos ainut paikka kaljotella on koulun piha?. Näköetäisyyden päässä(enää ei kuulemma saa sanoa kivenheiton päässä, jotain ikkunoita oli hajonnut) oli lastenkoti/koulukoti tms. mörskä, jonka pihassa oli trampoliini! Sieltä olisi varmasti löytyny parempi ympäristö dokata ja varmaan pullonavaajiakin, ettei olisi tarvinnut pulloa särkeä.
Nsoi: Eminem - Crack a bottle (sopivaa eikö)
Sitten kun saatiin nuo ilmoitukset alta pois niin voidaan taas iskeä kitinä vaihde silmää ja pistää koneeseen kierroksia. Hyviä voimasanoja käytetään ihan turhaan. 'Myrkky' sanaa käytetään aivan liian avokätisesti. Myrkky on ainetta, joka tappaa pieninä annoksina. Sariini on myrkky. Farkkuihin laitettavat homeen estoaineet eivät ole myrkkyjä. Ne ovat haitallisia aineita. Myrkky aiheuttaa kuoleman, ei ihottumaa. Tarkkuutta! Lama alkoi talvella ja nyt puhutaan jo nousukauden alusta. Eikö edes lamaa osata tehdä enää oikein? Laman pitää kestää vähintään kolme vuotta, tuottaa puoli miljoonaa työtöntä ja tehdä perheistä niin köyhiä, että wetabixit syödään ilman maitoa. Jos kauppa nyt lähtee taas vetämään niin meillä ei ollut lamaa, vaan ajanjakso, jolloin kamaa ei saatu myytyä, vähän niinkuin pidennetty sunnuntai. Surkeaa kun hienoja sanoja turmellaan liiallisella käytöllä. Samoin kuin tämä possuyskä, kuolleisuus on 0,1 - 0,3%. Espanjan tauti (edellinen kunnon flunssa kierros) tappoi 50 miljoonaa ihmistä. Meneekö pandemia nyt vähän hukaan kun tautiin kuolee ehkä 50 000 ihmistä( Wikipedian mukaan elokuun alkuun mennessä on kuollut hieman toista tuhatta).
Loppuun tehdään sitä mitä kaikki rakastavat tehdä, haukutaan nuorisoa. Ensiksi, teistä vätyksistä ei ole mihinkään! Hävisin kaljan kun, kukaan teistä luusereista ei saanut sen vertaa selkärankaa, että olisi mennyt koululle sankaroitumaan. Ja ei, enää ei ehdi, se ei auta mitään. Kalja on jo mennyt. Säbävuoroni oli siirretty uuteen halliin ja kävinkin siellä ensi kertaa tänään. Halli on koulun liikuntasali. Auto parkkiin koulun pihaan ja ovea etsimään. Pihalla huomaan ensimmäiseksi rikotun kaljapullon ja tyhjän röökiaskin. Tämä on siis ala-aste. Pari askelta lisää, niin paikalliset helvetin-perkeleet ajavat skoottereilla rinkiä ja möykkäävät. Ihan sitä perus touhua mitä sen ikäiset tekevät. Mutta millaista mielen köyhyyttä vaatii se, että tulee koulun pihaan sunnuntaina ajamaa mopolla rinkiä ja möykkäämään? Ei edes oman koulun, vaan ala-asteen. Ja sitten se kalja. Oikeesti. Kuka menee koulun pihaan juomaan kaljaa. Kuinka surkea mielikuvitus pitää olla, jos ainut paikka kaljotella on koulun piha?. Näköetäisyyden päässä(enää ei kuulemma saa sanoa kivenheiton päässä, jotain ikkunoita oli hajonnut) oli lastenkoti/koulukoti tms. mörskä, jonka pihassa oli trampoliini! Sieltä olisi varmasti löytyny parempi ympäristö dokata ja varmaan pullonavaajiakin, ettei olisi tarvinnut pulloa särkeä.
Nsoi: Eminem - Crack a bottle (sopivaa eikö)
perjantai 11. syyskuuta 2009
Kiima nousee
(Tämä postaus sisältää paljon jääkiekkoa. Olet varoitettu)
Syksy on mahtavaa aikaa kun on koko kesän odottanut että kausi alkaa. Oli sitten kyseessä omasta harrastussarjasta, jääkiekosta tai vaikka Housesta. Täällä Vaasassa saatiin kiekkohuumaa pumpattua varsin korkealle, kun mestaruus saatiin ensi kertaa kotiin ja joukkuekin vahvistui kesällä kivasti. Treenipelit menivät hyvin tai jopa erittäin hyvin. Sitten tuli urheilullisen nappikauden tilinpäätös. Se oli punaisella ja raskaasti. Huuma otti vähän siipeensä.
Matsien televisiointi oli vielä viikko ennen ekaa peliä täysin auki. Urheilukanavan asiantunteva porukka oli lähettänyt matsit jo monta vuotta ja Friday Night Mestis oli ainakin minulle jo normaali perjantain rituaali. Nyt maikkari nappasi kovassa nousussa olevan mestiksen TV-oikeudet ja siirsi pelipäivän maanantaille. Pelipäivän siirto ei sinänsä haittaa mitään, mutta kaikki, jotka ovat katsoneet maikkarin tuottamia lätkälähetyksiä tietävät millaista tuubaa sieltä on tulossa. Selostaja ei tiedä pelaajia ja innostus asiaa kohtaa puuttuu. Kommentaattorina on joku ex-lähes-melkeen-nhl-pelaaja, joka ei ole ikinä kuullutkaan kentällä vääntävistä ukoista. Sportista ja KooKoosta voi olla tietoinen, mutta siihen tuntuu loppuvan. No suojatyöpaikka se on missä muutkin. Urho-TV:stä ei sitten tarvitse edes mainita mitään. Huuma ottaa pataan.
Mutta kas kummaa. Eilen kiekko putosi jäähän kauden avauksen merkiksi ja huumaa oli vielä jäljellä. Vaasassa saatiin komeat yleisömäärät 2850 (muistakaa nyt, että se Vaasan lato on surkean pieni). Sport oli matsissa ylivoimainen ennakkosuosikki (Veikkauksen kerroin TuTolle oli yli kuuden). No niinhän siinä kuitenkin kävi, että pisteet lähtivät Turkuun. Onneksi pari seuraavaa peliä pelataan vieraissa, sillä mikään ei syö huumaa kuin kotitappiot ennakkoon huonommille. Niistä peleistä kun saadaan voitot niin hyvä tulee ja huuma nousee taas...
Sitten jotain ihan muuta! Sain tuossa pari päivää takaperin tarjouksen Anvian uusista kanavista, siellä oli ihan hyvääkin matskua seassa ja jopa teräväpiirtokanavia. Tarjouksen alareunassa oli kuitenkin sana, joka saa minut näkemään punaista. Avausmaksu. Miksi ihmeessä pitää maksaa rahaa siitä, että saa maksaa itse tuotteesta? Tämä on aivan käsittämätön konsepti. Minulla on rahaa, sinulla on tuote, josta minä olen valmis maksamaa rahaa. Miksi ei vaan suoriteta edellä mainittujen hyödykkeiden vaihtoa? Avausmaksua perustellaan sillä kertaluontoisella työllä mikä esim liittymän avaamisesta tulee. Työ ei ole mitenkään ylimääräistä, vaan se on niiden liittymän avaajien ja myyjien työtä. Ei siitä kuulu joutua maksaa ekstraa. Nämä rahat pitää ottaa kuukausimaksussa aina. Ei kaupassakaan joudu maksamaan sisäänpääsystä tai kassaneidin palvelusta. Ne hinnat on laskettu tuotteissiin mukaan. Repomiehen sanoin: JUMALAUTA!
Nsoi: Bizarre - Sex Tape
Syksy on mahtavaa aikaa kun on koko kesän odottanut että kausi alkaa. Oli sitten kyseessä omasta harrastussarjasta, jääkiekosta tai vaikka Housesta. Täällä Vaasassa saatiin kiekkohuumaa pumpattua varsin korkealle, kun mestaruus saatiin ensi kertaa kotiin ja joukkuekin vahvistui kesällä kivasti. Treenipelit menivät hyvin tai jopa erittäin hyvin. Sitten tuli urheilullisen nappikauden tilinpäätös. Se oli punaisella ja raskaasti. Huuma otti vähän siipeensä.
Matsien televisiointi oli vielä viikko ennen ekaa peliä täysin auki. Urheilukanavan asiantunteva porukka oli lähettänyt matsit jo monta vuotta ja Friday Night Mestis oli ainakin minulle jo normaali perjantain rituaali. Nyt maikkari nappasi kovassa nousussa olevan mestiksen TV-oikeudet ja siirsi pelipäivän maanantaille. Pelipäivän siirto ei sinänsä haittaa mitään, mutta kaikki, jotka ovat katsoneet maikkarin tuottamia lätkälähetyksiä tietävät millaista tuubaa sieltä on tulossa. Selostaja ei tiedä pelaajia ja innostus asiaa kohtaa puuttuu. Kommentaattorina on joku ex-lähes-melkeen-nhl-pelaaja, joka ei ole ikinä kuullutkaan kentällä vääntävistä ukoista. Sportista ja KooKoosta voi olla tietoinen, mutta siihen tuntuu loppuvan. No suojatyöpaikka se on missä muutkin. Urho-TV:stä ei sitten tarvitse edes mainita mitään. Huuma ottaa pataan.
Mutta kas kummaa. Eilen kiekko putosi jäähän kauden avauksen merkiksi ja huumaa oli vielä jäljellä. Vaasassa saatiin komeat yleisömäärät 2850 (muistakaa nyt, että se Vaasan lato on surkean pieni). Sport oli matsissa ylivoimainen ennakkosuosikki (Veikkauksen kerroin TuTolle oli yli kuuden). No niinhän siinä kuitenkin kävi, että pisteet lähtivät Turkuun. Onneksi pari seuraavaa peliä pelataan vieraissa, sillä mikään ei syö huumaa kuin kotitappiot ennakkoon huonommille. Niistä peleistä kun saadaan voitot niin hyvä tulee ja huuma nousee taas...
Sitten jotain ihan muuta! Sain tuossa pari päivää takaperin tarjouksen Anvian uusista kanavista, siellä oli ihan hyvääkin matskua seassa ja jopa teräväpiirtokanavia. Tarjouksen alareunassa oli kuitenkin sana, joka saa minut näkemään punaista. Avausmaksu. Miksi ihmeessä pitää maksaa rahaa siitä, että saa maksaa itse tuotteesta? Tämä on aivan käsittämätön konsepti. Minulla on rahaa, sinulla on tuote, josta minä olen valmis maksamaa rahaa. Miksi ei vaan suoriteta edellä mainittujen hyödykkeiden vaihtoa? Avausmaksua perustellaan sillä kertaluontoisella työllä mikä esim liittymän avaamisesta tulee. Työ ei ole mitenkään ylimääräistä, vaan se on niiden liittymän avaajien ja myyjien työtä. Ei siitä kuulu joutua maksaa ekstraa. Nämä rahat pitää ottaa kuukausimaksussa aina. Ei kaupassakaan joudu maksamaan sisäänpääsystä tai kassaneidin palvelusta. Ne hinnat on laskettu tuotteissiin mukaan. Repomiehen sanoin: JUMALAUTA!
Nsoi: Bizarre - Sex Tape
keskiviikko 9. syyskuuta 2009
Joka syksyinen annos pilkkuvirheitä. Ole hyvä.
Kesä loppui. Surkeaa. Kesäloman jälkeen kerrotaan taas pari juttua, jotka nakertaa silleen kivasti. Ihan hieman sieltä ohimolta kiristää. Vähän reunasta puristaa... Joo, liikaa Pasilaa..
Kuinka monella teistä on kavereita, jotka ovat teidän ikäisiä tai nuorempia ja ovat raskaana tai jo hankkineet jälkikasvua? Kuinka moni heistä vaikutti 5 vuotta sitten henkilöltä, jolle voisi antaa lapsen huostaan ilman, että tarvii pelätä syytettä lapsensuojelurikoksesta? Laskin tuossa, että aika moni minun ylä- ja ala-asteen (eikä mikään ylä/alakoulu!) luokkakavereista on hankkinut muksuja. Mielestäni ajatus on hirvittävä. Lapsia ovat hankkineet juuri ne, joiden mielestäni ei pitäisi lapsia hankkia. Enkä nyt vaahtoa geenialtaan puhtauden puolesta, se peli on jo hävitty, vaan ihan pelko siitä, että jos kusipää kasvattaa muksun, niin aika vahvalla todennäköisyydellä siitä muksustakin tulee kusipää.
Otetaan esimerkki: Big Brother 24/7 kanavalla oli näkynyt seksiä. Voi kamala, peiton alla naivat ja vähän peiton reuna heilahti ja tarvikkeet näkyivät ruudussa. Voi ei. Sitten itketään, että BB meni liian pitkälle. En todellakaan puollustele BB:tä, mielestäni se on hirveintä paskaa mille ihmismielen voi altistaa, vaan pointti on siinä, että ne jotka eivät osaa kasvattaa skidejään valittavat kun media turmelee muksut. Ei se ole telkkarin vika, jos siellä vilahtaa tissit ja kyrpä. Jos muksut eivät saa nähdä ihmisen anatomiaa, niin ei varmaan kannata antaa niiden katsoa BB:tä. Tai urheiluruutua, Seppo Räty voi sanoa pahasti. Valitettavasti juuri ne ihmiset joiden soisi hankkivan lapsia eivät sitä tunnu tekevän. Heillä on muuta tekemistä, mutta tuskin sentään katsovat BBtä.
Nyt kun työttömyys on kestänyt päivälleen puoli vuotta, niin ihmetellään työhaastatteluissa esitettäviä kysymyksiä. "Millaisena kaverisi näkevät sinut?" Onko joku joskus jossain kysynyt kavereiltaan tätä? Minä en ole, pitäisikö? Eikö tätä pitäisi kysyä niiltä kavereilta? Missä näet itsesi viiden vuoden päästä? Jos joku näkisi viiden vuoden päähän niin ei se nyt herran jumala olis tulos töihin teidän puljuun. Se olis jossain missä on vesi on lämmintä, juomat kylmiä ja naiset kuumia. Sitten yksi, joka esiintyy ainakin minun alalla varsin usein. "Mitäs ohjelmistoprojekteja olet tehnyt harrastus mielessä?" Ihan viaton kysymys? Käännetään tuo kirurgille. "Mitä leikkauksia olet tehnyt omin päin kotona?". Onko ohjelmistosuunnittelija ainut ammatti maailmassa, jota pitää harrastaa, että sitä voi tehdä työkseen. Kirurgi, joka leikkelee ihmisiä vapaa-ajallaan kulkee nimellä sarjamurhaaja. Tai kuinka moni NHL-kiekkoilija käyttäisi vähää vapaa-aikaansa jääkiekon pelaamiseen? Ruuvaako putkimiehet viemäreitä vielä neljän jälkeen? Jotenkin epäilen...
Kuinka monella teistä on kavereita, jotka ovat teidän ikäisiä tai nuorempia ja ovat raskaana tai jo hankkineet jälkikasvua? Kuinka moni heistä vaikutti 5 vuotta sitten henkilöltä, jolle voisi antaa lapsen huostaan ilman, että tarvii pelätä syytettä lapsensuojelurikoksesta? Laskin tuossa, että aika moni minun ylä- ja ala-asteen (eikä mikään ylä/alakoulu!) luokkakavereista on hankkinut muksuja. Mielestäni ajatus on hirvittävä. Lapsia ovat hankkineet juuri ne, joiden mielestäni ei pitäisi lapsia hankkia. Enkä nyt vaahtoa geenialtaan puhtauden puolesta, se peli on jo hävitty, vaan ihan pelko siitä, että jos kusipää kasvattaa muksun, niin aika vahvalla todennäköisyydellä siitä muksustakin tulee kusipää.
Otetaan esimerkki: Big Brother 24/7 kanavalla oli näkynyt seksiä. Voi kamala, peiton alla naivat ja vähän peiton reuna heilahti ja tarvikkeet näkyivät ruudussa. Voi ei. Sitten itketään, että BB meni liian pitkälle. En todellakaan puollustele BB:tä, mielestäni se on hirveintä paskaa mille ihmismielen voi altistaa, vaan pointti on siinä, että ne jotka eivät osaa kasvattaa skidejään valittavat kun media turmelee muksut. Ei se ole telkkarin vika, jos siellä vilahtaa tissit ja kyrpä. Jos muksut eivät saa nähdä ihmisen anatomiaa, niin ei varmaan kannata antaa niiden katsoa BB:tä. Tai urheiluruutua, Seppo Räty voi sanoa pahasti. Valitettavasti juuri ne ihmiset joiden soisi hankkivan lapsia eivät sitä tunnu tekevän. Heillä on muuta tekemistä, mutta tuskin sentään katsovat BBtä.
Nyt kun työttömyys on kestänyt päivälleen puoli vuotta, niin ihmetellään työhaastatteluissa esitettäviä kysymyksiä. "Millaisena kaverisi näkevät sinut?" Onko joku joskus jossain kysynyt kavereiltaan tätä? Minä en ole, pitäisikö? Eikö tätä pitäisi kysyä niiltä kavereilta? Missä näet itsesi viiden vuoden päästä? Jos joku näkisi viiden vuoden päähän niin ei se nyt herran jumala olis tulos töihin teidän puljuun. Se olis jossain missä on vesi on lämmintä, juomat kylmiä ja naiset kuumia. Sitten yksi, joka esiintyy ainakin minun alalla varsin usein. "Mitäs ohjelmistoprojekteja olet tehnyt harrastus mielessä?" Ihan viaton kysymys? Käännetään tuo kirurgille. "Mitä leikkauksia olet tehnyt omin päin kotona?". Onko ohjelmistosuunnittelija ainut ammatti maailmassa, jota pitää harrastaa, että sitä voi tehdä työkseen. Kirurgi, joka leikkelee ihmisiä vapaa-ajallaan kulkee nimellä sarjamurhaaja. Tai kuinka moni NHL-kiekkoilija käyttäisi vähää vapaa-aikaansa jääkiekon pelaamiseen? Ruuvaako putkimiehet viemäreitä vielä neljän jälkeen? Jotenkin epäilen...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
