Ja voittaja on....

Demokratiassa annetaan ihmisten äänestää asioista. Tässä on juuri syy miksi demokratia menee niin usein perseelle. Suurin osa ihmisistä ei vain tajua mikä on heidän parastaan. Valitkaa keisari joka päättää teidän puolestanne. Koska en vielä omaa rajatonta valtaa, tässä maassa, joudun tyytymään teidän festariäänestys käyttäytymisen sättimiseen. Ne jotka äänestivät Ilosaarta tai RuisRockkia voivat pitää itseään kelvollisina olentoina. Perryä äänestäneet äänestivät vain väärin. Välipuiston valinneet mennettävät äänioikeuden iäksi. Lisäksi pääsette lyijykaivokseen Uralille. RuisRock sai puolet enemän ääniä kuin Ilosaari joten menen sinne. Ihanan demokraattista eikö? Liput on hankittu, majoitus melkeen sumplittu. (Tiedät kuka olet...) bändilista näytti hyvältä, itseasiassa "Tuo pitää nähdä" keikkoja on enemmän kuin provinssissa. RuisRockista lisää parin viikon päästä.

Kävin eilen töiden jälkeen kolmen tunnin pyörälenkillä vesisateessa. Lähtiessä vitutusta riitti kolmen öljytankkerin verran, mutta se paloi matkalle. Kotona suihkuun ja nopeasti kauppaan. Maha täyteen ja pää tyynyyn. Kaikki oli hyvin. Sitten alkoi Tiistai.

Töissä käytin useita tunteja yhden heittomerkin etsimiseen. Inssityö ei oikein etene kun ohjaaja on vielä tämän viikon lomalla. Kameran tilaus oli mennyt puoliksi käsille. ATK-tuki soitteli kummallisia puheluita ja Intialainen helpdesk setä halusi, että osallistun tyytyväisyyskyselyyn. Normi päivä siis. Lähdin kotiin, ja muistin eilisen lenkin. Ajattelin, että hyvä lenkki parantaisi mieltä. ZEN-tila jäi kuitenkin tänään saavuttamatta. Muutama syy:

KOSS nimisessä firmassa valmistetaan kuulokkeita, ja varmaan muutakin. Äänenlaatu on loistava, mutta käyttömukavuus on suoraan 70-luvulta. Nappikuulokkeiden johto on 1,8m pitkä, ja johto on varmuuden vuoksi pinnoitettu jollain erittäin tahmealla kumilla. No, sehän jää joka paikkaan kiinni, ja napit putoilevat ikävästi korvista. Tai sitten nappi jää korvaa ja soitin kiipeää taskusta ja jää roikkumaan ylipitkän johdon varaan ja kolhiintuu johonkin. Tälläinen tietysti vähän nakertaa, mutta se myös rikkoo johdon. Tänään oikean napin johto sitten ilmeisesti katkesi, ja niistä tuli hyödyttömät. Nappi odottaa tarvitsiaansa jäähallin edustalla. Käykää keräämässä, voi olla arvokas joskus.

Ilman musiikkia lenkkeily on teeskentelyä ja typerää, joten eturengas ympäri ja takaisin kotiin. Eilinen sade oli kerännyt pyörän runkoon järkyttävän määrän paskaa, joka sitten rahisi, kirskui ja rouskui. Nakersi taas lisää. Kotimatkaa oli vain muutama kilometri, mutta hajoilua oli vielä tarjolla runsaasti. En tiedä onko ongelma täysin Vaasalainen, mutta autoilijat eivät tunnu osaavan päättää mihin ovat menossa, vai ovatko sittenkään menossa. Kerrataan taas kun tuntuu olevan niin vaikeaa: Suojatie EI ole parkkipaikka. Pysähtyvää pyöräilijää EI tarvitse pysähtyä odottamaan. Autoissa on vilkut. Vilkulla on tarkoitus näyttää suunta johon olet seuraavasta risteyksestä menossa. Ei vieläkään mitään rakettitiedettä, kyllä sinäkin opit. Tästäkin huolimatta pääsin kuin pääsinkin kotiin, ja sain vielä pyörän putsattua kiukuisuuttani, ei rahise enää. Tai mistä sitä tietää, kun ensi kerralla on uudet kuulokkeet päässä...

Ensi kerralla kerron millainen on täydellinen nainen ja miksi kirahveilla on sarvet. Ensi kertaan mussukat.

nsoi. Dido - Isobel