Provinssi play-by-play

Nonniin, tämä on nyt viivästynyt aika monta kertaa, liskojen ja muiden pikku ongelmien takia.

Provinssi käynnistyi siis Torstaina, ainakin kovimpien osaajien toimesta. Juna lähti kotikulmilta puoli neljä, ja pelipaikalla oltiin noin puolitoista tuntia myöhemmin. Matkalla nähtiin heti festarikauneutta. Seinämäellä päästiin sitten porukalla bussiin ja sitten vaan valtaamaan asemia joen varresta. Hyvät paikat saatiin kun tultiin ajoissa. Teltta pystyy, mankka soimaan ja ohjenuoraksi valittiin "Tee äidistä ylpeä ja isästä kateellinen". Lähdin sitten sankaroimaan kohti itää ja etsimään kavereita. Etsintä ei tuottanut tulosta. "Pieni punainen mökki joen lähellä" ei ole riittävä ohje, jos koko alue on joen varressa ja mökkejä on 150. No ei se mitään, takaisin omiin asemiin ja kas, ensimmäiset uudet kyvyt olivat saapuneet leiriin. Turun vahvistukset kannattelivat erityisesti Ninjaleirin itäistä sivustaa, jopa vaaleanpunaisia miinoitteita kylvivät. Aika hurjaa touhua.

 Joimme, paljon, ja saimme lisää vahvistuksia, tällä kertaa Tampereelta. Heidän paras terä riistettiin julmasti heti alkuun, mutta kovasta menetyksestä huolimatta he jaksoivat todella kunniallisesti Sunnuntaille asti. Pian oli aika mennä nukkumaan. Kylmä on tunne jonka koet kun varpaita nipistelee Marraskuussa kun odotat bussia räntäsateessa. Provinssi tarjosi jotain aivan muuta kuin kylmää. Olisin luultavasti itkenyt, mutta poskille jäätyvät kyyneleet eivät olisi auttaneet asiaa yhtään. Sikiöasento, paljon vällyjä ja yöstä selvittiin. Juomat sentään kylmenivät näppärästi. Aamulla kun teltasta vapauduin, huomasin uusimman vahvistuksen. Joen rantaan asemiin kaivautuneet Kajaanilaiset olivat hauskoja, vaikkakin jäivät vähän ulkopuoliseksi, toivottavasti törmään heihin vielä. Muita ei vielä ollut hereillä, mutta iloinen mies alakerrasta taikoi minulle hienon hatun ilmapallosta. Myöhemmin kuulin että pirulta on tapana pyytää muutakin kuin hattu, jos kauppaa sielunsa, ja meni vielä lonkku väliä. Ihan pätevä hinta minun sielusta. Perjantai käyntiin, ja käytiin jopa suihkussa läheisessä koulussa. Paluu matkalla poikkesimme kauppaan, jossa paikkasimme pahasti kuluneita varastojamme. Juopottelua, leirin laajennusta, uusia ihmisiä ja vesisadetta. Ja olihan siellä festaritkin, alueelle siis.

Ensimmäinen keikka oli Jenni Vartiaisen, tiedän artistin nimeltä, mutta en tuotantoa. Puoli tuntia tätä ihmettelin ja päätin siirtyä Coheedin and Cambrian pariin. Vinkki: jos olet paikkassa jossa on 3000 ihmistä vetämässä yhteislaulua jonka sanoja et tiedä, olet joko herätysjuhlilla tai väärällä keikalla. Poistu. Coheedin kitaristi lumosi minut. Huikea kaveri. Linkin Park oli myös mainio, ja soitti juuri ne biisit jotka minä halusin kuulla. Esimerkillistä toimintaa heiltä. CMX:n kohdalla oli jo suurin riemu saavutettu, ja palasimmekin varsin vikkelästi asemiin joen varteen. Taas käsittämättömän kylmä yö, mutta onneksi oli fisua lämmittämässä. Huomasin myös, että huopa auttaa paremmin peittona kuin tyynynä. Tästä hetkestä eteenpäin tapahtumien järjestys on hieman avoin, mutta listataan nyt kuitenkin ne mitä muistan.

Lauantaina Apulanta sai jopa auringon paistamaan hetkeksi, ja saivat jopa Popedan kuulostamaan hyvältä, aika suoritus. Danko Jones oli parempi kuin odotin, heillä oli muitakin hyviä biisejä, ja niissä oli varsin hilpeitä sanoituksia. The Sounds, kivat housut... Biisit oli rautaa, ja meno hurjaa. Sunnuntaina esiintyneistä näin Asasta pätkän, kiitos yllättävän kotiin kutsun. Paluu matkalla altistuin vielä Lauri Tähkälle. Tästä voisin katkeroitua, mutta onneksi en ole sellainen. Ja näinhän vihkimisen saarilavalla. Paramorella oli pari tutun kuuloista biisiä, mutta vaikea fanittaa jos ei tunne tuotantoa. Billy Talent oli aika saman tyylinen kuin Danko Jones, se on hyvä asia.  Festarit kruunasi Foo Fighters. Ylisanojen loppuessa sanon "Helvetin hyvä". Keikka kesti pari tuntia, siinä oli triangeli soolo, kovia biisejä ja oivaa huumoria.

Kaikki loppuu aikanaan ja Maanantaina oli aika lähteä kotiin. Ninjaleiri piti asemat loppuun asti. Harventunut, uupunut mutta onnellinen osastomme lähti juna-asemalle. Maanantai kuuluu pyhittää pizzan jumalille, mutta hädän hetkellä uskoni ei ollut vahva, vaan lankesin hampurilaisketjun saatanallisiin säkeisiin. Katumus kuitenkin iski, ja sain syötyä vain muutamia ranskalaisia. Hampurilaisen säästin harkitusti myöhemmäksi. Juna-asemalla tietenkin satoi vettä, mutta ei se enää haitannut. Puhdisti vaan ihoa. Uudet ystävät hyvästeltiin, ja kiivettiin junaan.

Sitten muutama irtonaisempi hupaisa yksityiskohta. Saavutin luottoystävän tittelin. Siihen ilmeisesti vaaditaan tuopin pitämistä ja vessassa käyntiä. Luottoystäväni antoi myös loistavan lausunnon. "Sä kaadoit mun Rekodelingin!, tai oikeestaan se ei ollut mun. Eikä se tainnu olla sinä." Ihailtavaa varmuutta. 

YleX:n teltan katossa oli paperimassa/kanaverkko ukkoja. Ne oli ilmeisesti varastettu Tim Burtonin kätköistä. Komeita olivat, en saanut kotiin yhtään vaikka olisin halunnut.

Ruokaa söin kerrankin hyvät määrät. Yksi lämmin annos nachoja, 2,5 kevätkäärylettä, 4 muffinssia, sipsejä, pari leipää  ja 3 "pehmistä". Kieroutunutta sanoa sitä puristetta pehmikseksi, vaadin päitä vadille! Nestemäistä leipää kuitenkin nautin tarpeeksi, joten nälkiintyminen ei päässyt uhkaamaan missään vaiheessa.

Tiivistetään festarit näin. En sammunut. En oksentanut. En telonut itseäni. En rikkonut tai hukannut mitään. En saanut. Mutta silti minulla oli todella hauskaa. Uusia kavereita tuli ovista ja ikkunoista. Loistavaa. Meidän leirissä oli todella hyvää porukkaa. Toivottavasti nähdään vielä ennen ensi vuoden kesäkuun toista viikkoa ;) Nostaisin hattua, mutta ilmapalloilla on tapana puhjeta. Kiitos kaikille ninjoille. You're the BEST!

Tiistai olikin sitten työpäivä, tai sen olisi pitänyt olla työpäivä. Kolme tuntia kärvistelin ja lähdin lounaalle. Valitsimme pizzan, mutta jumalat olivat huomanneet rikkomukseni edeltävänä päivänä, ja heidän kostonsa täytti raamatulliset mitat. Epäinhimillistä venymistä vaadittiin, että sain puolet kotipizzan lätystä alas. Säälittävä esitys. Sitten vielä hetkeksi töihin katsomaan seinää, ja yhdeltä kotiin. 3,5h tuli täyteen.

nsoi: Billy Talent - This is how it goes.

PS. Sori kun on typoja. Pää vieläkin vähän jumissa.