Viikonloppu ilman viinaa!

Kyllä! Minä olin juomatta koko viikonlopun. Aika maaginen suoritus, vaikka itse sanonkin. Saavutin kuitenkin tiedottoman tilan ja puhuin sekavia tuntemattomille tytöille ja vietin yön Turkkilaisen miehen kanssa. Mutta en juonut, mitään.

Perjantaina oli Vaasalaisen mittakaavan mukaan varsin kaunis päivä. Aurinko paistoi ja tuulikin oli saatu pysymään alle hurrikaani lukemissa. Oiva keli pyörälenkille siis. Vartin ajelun jälkeen pääsin sitten vanhaan Vaasaan. Olin aikeissa oikaista autotien kautta lentokentälle kääntyvälle tielle, mutta autoja oli liiaksi, joten päätin kiertää risteyksen kautta. Vilkaisin nopeusmittaria ja vauhtikin oli hyvä 36.3kmh. Suojatiellä tapahtui sitten jotain, ja seuraava muistikuva on ensiapupolilta.

Mukavan oloinen mies kyselee minulta vanhempieni kotinumeroa. Kyllähän tuon nyt muistaa vaikka silmät kiinni ja toinen käsi selän takana. Ihmettelin hieman kuinka olin päässyt tuohon huoneeseen missä valkotakkiset ihmiset parveilivat edes takaisin. Olin sairaalassa. Sitten mentiin magneettikuvaukseen. Enpä ole sellaisessa ennen ollut. Tunnistin yhden hoitsuista lukioaikaisen tyttöystäväni kaveriksi. Nimi ei jostain syystä tullut mieleen, yleensä muistan nimet hyvin. Sitte siirryttiin taas. Huomasin jo tässä vaiheessa makaavani puisen levyn päällä, ilmeisesti että selkäni pysyi suorassa. Levy oli uskomattoman kova, ja sen päällä makaaminen oli koko tapauksen epämiellyttävin osuus.

Pian päästiinkin seuraavaan huoneeseen, jossa lääkäri sohi silmiini valolla, ja kysyi tiedänkö missä olen. Huomasin myös oikeassa kädessäni olevan letkun josta sisääni valui suolaliuosta. Mihinkään ei sattunut, ja ajatus juoksi mielestäni ihan selvästi. Poliisi kävi sanomassa mitä oli tapahtunut. Auton kanssa yhteen, berserk hyökkäyksellä tuulilasiin selälleen, ja siitä katuun. Uskoin heitä kun en paremmin vielä tiennyt. Vanhempani löysivät myös paikalle, ja he vaikuttivat olevan enemmän huolissaan kuin minä. Vielä piti hetki makoilla ja vastailla samoihin kysymyksiin, niin selän alta otettiin se levy pois. Voi kuinka pehmeä sairaalan peti voikaaan olla. Kysyin isältäni oliko huomenna kesäkeittoa ruokana niin kuin oli aikaisemmin sovittu. Lääkäri meinasi viedä minut takaisin aivokuvaan, "poika pitää kesäkeitosta, ei se ihan kunnossa voi olla..."

Huomasin, että olin menettänyt kirkkaan keltaisen ajopaitani, myös housut minulta riistettiin, kylmästi saksilla. Pari kertaa minulta on revitty vaatteita päältä. Se on kivempaa sillä tavalla, sakset ovat jotenkin kliiniset. Sitten siirryttiin taas, pääsin vuodeosastolle. Täällä sitten makasin seuraavaan aamuun, enemmän ja vähemmän unessa. Ruokaakin saatiin aina välillä. Osastolla oli todella viehättäviä sairaanhoitajia. Kerroin heille tarinoita joita en muista enää. Mutta he nauroivat. Tai sitten minulla oli todella hyvä lääkitys ja kuvittelin tuon.

Yöllä minut herätettiin pariin kertaan, että saatiin verenpaine mitattua. Mittaaja oli kyllä sen näköinen, että kauhu nosti paineita ainakin vähän terveempiin lukuihin. Aamulla erittäin komea mieslääkäri sanoi, että minulla on aivotärähdys ja että kypärä pelasti henkeni. Lisäksi saisin viikon saikkua. Kivaa! Eikä vieläkään sattunut mihinkään. Odottelin kotiin lähtöä ja katsoin teletappeja. Se on yllättävän hauska ohjelma, ainakin jos on lyönyt päänsä. Viereisessä vuoteessa maannut Turkkilainen mies ei ollut niin otettu ohjelman laadusta. Mutta hän oli hieman katkera kun hoitsut pihtasivat kipulääkkeitä, julmaa tuollainen. Iltapäivällä päästiin sitten kotiin. Ensimmäinen yöni sairaalassa sitten vauva aikojen, ja minulta on leikattu kuitenkin tyrä. Kotiin lepäämään pariksi päiväksi. Sain vielä reseptin 1000mg panadolille. Ei pitäisi särkeä kun noita vetää 4 päivässä. Migreeniä, jota myös sairastan, hoidan yleensä 400mg Buranalla ja migreeni sattuu paljon enemmän...Maanantaina hain sitten pyörän ja kypärän jämät poliisilta. Niistä kuvia naamakirjassa. 

Lenkin saldo: Aivotärähdys, mustelmia, naarmuja, venähtänyt niska ja selkä. Muistista puttuu tunnin verran Perjantai päivää. Sain myös hyvä tarinan, ja komeita arpia. Tikkejä en tarvinnut eikä luita mennyt poikki. Helppoa kun osaa hyökätä pää edellä. Opin myös kuinka kätevää letkuruokinta on. Ei tarvi hukata aikaa sellaiseen turhuuteen kuin syöminen.

Nsoi : AFI - Head Like a Hole