Olutpialaiset ja kuoleman odottelua.

Kuluneella viikolla oli uusien opiskelijoiden kastajaisjuhla, Olutpialaiset.  Itse tapahtumaan en aikataulu kiireiden vuoksi päässyt paikalle. Piti pestä hiuksia. Jatkoille kuitenkin ehdin mainiosti. Keskiviikkona käytössä ei ollut ykköskenttää ja kakkonenkin ilmoitti illan mittaan ettei heistäkään saa taustatukea. Materiaalin laajuus nousisi pääosaan, kolmos kentällä aloitettiin, ja nelosen paikalle saapumisesta kuultiin huhuja.

Kaverin luo aloittelemaan. En ollut tuossa asunnnossa ennen käynyt. Sisustus oli lähes täysin valkoinen. Telkkari oli musta, mutta muuten mentiin valkoisella linjalla. Eipä tuo haitannut, samalta se harmaa jaffa maistui. Tytön luona aloittelussa on yksi etu mitä äijä porukalla aloitellessa ole. Tytöt tarjoavat aina jotain syömistä. Sipsiä, popcornia, joskus jopa jotain itseleivottuja herkkuja. Miehet eivät tarjoa yleensä kuin nestemmäistä leipää. Sipsikulhosta tulikin ystäväni kun tajusin mitä telkkarista ruvettiin katsomaan. Subin Big Brother. En löydä sanoja, ja hyvä niin ettei lukijat järkyty liikaa. No onneksi se loppui nopeasti ja sitten taksilla pelipaikalle. Tällä kertaa varsin rauhallisesti täytetty baari oli täynnä uusia opiskelijoita, osa varsin viehättäviäkin. Kolmoskenttä hajaantui aika vikkelästi ja kaivoin nelosen käsiini. Päätimme siirtyä  toiseen juottolaan. Kakkoset on tarjous josta ei voinut kieltäytyä. Kakkoset, siis 2€ päivät, johtivat tietysti normaalia parempaan vireystilaan. Myös illan tv ohjelman unohtamisen tavoittelu johti entistä kovempaan rälläämiseen. Nälkähän siinä tuli ja valomerkki lähettikin minut ja muut sankarit grillille. Mätöt naamaan ja kotiin. BBlle altistuneet aivot eivät täysin puhdistuneet. Ensi kerralla paremmalla menestyksellä.

Torstaina herätessäni toivoin kuolevani. Sitten pelkäsin etten kuolekkaan. Sitten kännykkä päätti haaveilun. Meillä olisi harjoituspeli illalla. Onneksi ei ollut kuin aivan hirveä olo. Pizzan alttarille uhraamaan, ja sain kuin sainkin jumalat puolelleni. Pienessä tärinässä koitin palauttaa itseni elävien kirjoihin. Unta ja ruokaa resepti toimi sen verran että kuudelta ruvettiin lähtemään harjoituspeliin. Eihän se hyvin mennyt, mutta henkilökohtaisena onnistumisena voidaan pitää sitä etten oksentanu kertaakaan. Erikois maininta myös Laihian Lujan naislentopallo joukkueelle. Ostakaa Rosenlewin osakkeita. Ensi Torstaina saadaan kyllä parempaa peliä aikaan kun vastaan asettuu esimiehen joukkue.

Kävin eilen keskustelun itsemurhasta. Ei, kumpikaan keskustelijoista ei ollut tappamassa itseään. Puhuimme vaan aiheesta. Itsemurha on yleensä haaskausta, mutta tiedän ihmisiä joille voisin jopa suositella sitä. Minun mielestäni ystävien pitää antaa toisilleen ymmärystä ja tukea heidän päätöksiä. Kaveri antaa perspektiiviä ongelmiin, mutta ei yritä muuttaa sinun päätöksiä tai mielipiteitä. Oli aihe sitten mikä tahansa. Jos kaveri haluaa päättää päivänsä, niin koitan ymmärtää hänen valintaansa. Haluan tietysti tietää miksi. Syy mikä riittää hänellä pitää riittää minullekkin. Harmittaahan se tietysti jos kaveri hyppää katolta, mutta jos hän sitä halusi, niin ei ole minun asia valittaa asiasta. Hän sai mitä halusi. Itsemurhaa usein pidetään luovuttamisena, mutta lukijathan tietävät jo mitä mieltä minä olen luovuttamisesta. Yhdessä tilanteessa en hyväksy itsemurhaa, jos tekijällä on pieniä lapsia jotka jäisivät ilman huolen pitoa ja roolimallia, silloin ei luovuteta. 

Loppuun vielä tv-vinkki Sons of Anarchy kertoo moottoripyöräkerhon arjesta. Vaikutti ainakin pilotin perusteella laatukamalta. Ja Pulmusten Peggy on hottia vielä vanhoilla päivilläkin.

Tulossa on myös ihmistyyppi listaus. Oletko tukiluokan yksilö vai suuri sankari? Selviää tulevissa numeroissa.

nsoi Eminen - Role Model