Matkapäiväkirja osa 4

Rakas päiväkirja

Heräsin aamuyöstä kummalliseen oloon. Saniteettitiloista poistumisen jälkeen olin varma, että villit olivat riivanneet minut, sen verran hirvittävää jälkeä joudun posliini alttarille jättämään. Nukuin vielä silmällisen ja menin aamuteen kanssa jälleen katsomaan päivän kehittymistä. Saharasta puhaltaneet tuulet olivat nostattaneet ilmaan pölyä niin sakeasti ettei aurinkoa meinannu nähdä. Päätimme jättää kesän etsinnät ja käydä vilkaisemassa Atlantiksen kadonnut kaupunkia. Kurvasimme vaunumme Atlantiksen pihaan, ihailimme hetken kaupunkia ja rantaan lyöviä tyrskyjä.
Hieman yllättäen tuuli puhalsi hiekat sivuun ja näimme ensi kertaa kesän. Päätimme oitis hylätä Atlantiksen pällistelyn ja ohjata retkikunnan lähemmäs tuota ihanaa ilmestystä. Huomasimme kesän siirtyneen rannalle käyskentelemään, joten keräsimme rantakamat ja siirryimme tarkkailu asemiin. Kesä oli hieman levoton, joten emme uskaltaneet lähestyä kesää vielä. Yksi kantajistamme kuitenkin sai päähänsä lähestyä kesää. Kesä houkutteli kantajan veteen ja veti hänet nopeasti pinnan alle. Emme nähneet häntä enää. Tästä suuttuneena kesä pakeni jälleen piiloon pilvien taakse. Menetyksestä hieman katkeroituneena lähdimme syömään. Villit tarjosivat meille jälleen kanaa. Kuvio alkoi valjeta minulle. Kun joimme retkikuntalaisten kanssa iltateetä sovimme, että menisimme huomenna samalle rannalle katsomaan jos kesä näyttäytyisi.
Herrani, ethän hylkää meitä.