Matkapäiväkirja osa 6.

Rakas päiväkirja

Tänään oli harmaa päivä, eikä säiden shamaanitkaan luvanneet parempaa keliä. Ei siis ollut toivoa nähdä kesää tänään. Päätin antaa kantajille vapaa päivän. Eivätpä ainakaan kapinoisi. Valitsin muutaman luottokantajan erikoistehtävään huippupalkalla. Annoin heille rihkamaa ja he jäivät heidän vapaapäivänään töihin. Villit myivät hienoja veistoksia ja taidokkaita käsitöitä, mutta harjaantunut silmäni ei löytänyt mitään sellaista mitä olisin halunnut kokoelmiini.

Illalla menimme katsomaan maailman kuulua sirkusta. Oli trapetsia, trampoliineja ja vaikka mitä. Ei puuttunut kuin valkoiset tiikerit. Meinasin tukehtua teeheni kun näin käärmeihmiset. Tiesin ettei villeillä ole lainkaan selkärankaa, mutta nämä veijarit olivat liian joustavia käärmeiksikin. On väärin, jos ihminen makaa mahallaan, ja nostaa jalkansa päänsä viereen ja toinen kumiukko kiipeää tuon kiekuran päälle ja ottaa saman asennon. Niin ei vaan kuulu olla. Jumala minua armahtakoon.

Esityksen jälkeen palasimme majapaikkaan. Kauhuksemme huomasimme pedon jälkikasvun palanneen kostamaan edeltäjänsä kovaa kohtaloa. Urheasti yksi kantajista kävi päättäväisesti toimeen, Pikkupeto saatiin hengiltä, mutta kantaja sai vakavia vammoja. En usko hänen selviävän.