Rakas päiväkirja
Tänään oli harmaa päivä, eikä säiden shamaanitkaan luvanneet parempaa keliä. Ei siis ollut toivoa nähdä kesää tänään. Päätin antaa kantajille vapaa päivän. Eivätpä ainakaan kapinoisi. Valitsin muutaman luottokantajan erikoistehtävään huippupalkalla. Annoin heille rihkamaa ja he jäivät heidän vapaapäivänään töihin. Villit myivät hienoja veistoksia ja taidokkaita käsitöitä, mutta harjaantunut silmäni ei löytänyt mitään sellaista mitä olisin halunnut kokoelmiini.
Illalla menimme katsomaan maailman kuulua sirkusta. Oli trapetsia, trampoliineja ja vaikka mitä. Ei puuttunut kuin valkoiset tiikerit. Meinasin tukehtua teeheni kun näin käärmeihmiset. Tiesin ettei villeillä ole lainkaan selkärankaa, mutta nämä veijarit olivat liian joustavia käärmeiksikin. On väärin, jos ihminen makaa mahallaan, ja nostaa jalkansa päänsä viereen ja toinen kumiukko kiipeää tuon kiekuran päälle ja ottaa saman asennon. Niin ei vaan kuulu olla. Jumala minua armahtakoon.
Esityksen jälkeen palasimme majapaikkaan. Kauhuksemme huomasimme pedon jälkikasvun palanneen kostamaan edeltäjänsä kovaa kohtaloa. Urheasti yksi kantajista kävi päättäväisesti toimeen, Pikkupeto saatiin hengiltä, mutta kantaja sai vakavia vammoja. En usko hänen selviävän.
lauantai 4. huhtikuuta 2009
perjantai 3. huhtikuuta 2009
Matkapäiväkirja osa 5.
Rakas päiväkirja
Pari viime päivää on ollut menestyksellisiä. Löysimme kesän rannalta, saimme sen pysymään suurinpiirtein paikoillaan kun ruokimme sitä luumuilla ja juotimme kylmiä juomia. Samalla saimme itse myös kivasti väriä pintaan. Menetimme muutamia kantajia aurinkotautiin. Heidän ihonsa muuttui punaiseksi ja he ruikuttivat hirvittävästi. Veimme heidät majapaikkaan ja valelimme heidän ihoon salvaa. Ennuste toipumiseen on hyvä, mutta mikään ei ole varmaa.
Kesä menee yöksi nukkumaan, joten me lähdimme ravinnon hankintaan. Villit tarjosivat meille jälleen kanaa. Kana on kyllä herkullista, mutta liika on liikaa. Seuraavana päivänä menimme taas rantaan ja kesä siellä oli käyskenteli. Ruokimme eiliseen tapaan. Eilisestä viisastuneena olimme rasvanneet kaikki kantajat, joten aurinkotauti ei verottanut retkikuntaamme enempää. Päivä sujui lähes edellisen kaltaisesti eikä siinä ollut juuri mainittavaa. Aurinko livisti jälleen nukkumaan ja menimme syömään. Tälläkertaa etsimme ruokapaikkaa jossa minulle ei tarjottaisi kanaa. Merkillisesti pukeutuneet villit houkuttelivat meidän ruokailemaan. Heillä oli yllään keskiaikaisia narreja muistuttavat puvut. Puvuissa oli valtavasti kaikkia kilkkeitä ja pillejä. Hämäännyin siitä niin paljon, että tilasin KANAA. Kompensoimme tilaamalla suuret määrät jälkiruokaa.
Pari viime päivää on ollut menestyksellisiä. Löysimme kesän rannalta, saimme sen pysymään suurinpiirtein paikoillaan kun ruokimme sitä luumuilla ja juotimme kylmiä juomia. Samalla saimme itse myös kivasti väriä pintaan. Menetimme muutamia kantajia aurinkotautiin. Heidän ihonsa muuttui punaiseksi ja he ruikuttivat hirvittävästi. Veimme heidät majapaikkaan ja valelimme heidän ihoon salvaa. Ennuste toipumiseen on hyvä, mutta mikään ei ole varmaa.
Kesä menee yöksi nukkumaan, joten me lähdimme ravinnon hankintaan. Villit tarjosivat meille jälleen kanaa. Kana on kyllä herkullista, mutta liika on liikaa. Seuraavana päivänä menimme taas rantaan ja kesä siellä oli käyskenteli. Ruokimme eiliseen tapaan. Eilisestä viisastuneena olimme rasvanneet kaikki kantajat, joten aurinkotauti ei verottanut retkikuntaamme enempää. Päivä sujui lähes edellisen kaltaisesti eikä siinä ollut juuri mainittavaa. Aurinko livisti jälleen nukkumaan ja menimme syömään. Tälläkertaa etsimme ruokapaikkaa jossa minulle ei tarjottaisi kanaa. Merkillisesti pukeutuneet villit houkuttelivat meidän ruokailemaan. Heillä oli yllään keskiaikaisia narreja muistuttavat puvut. Puvuissa oli valtavasti kaikkia kilkkeitä ja pillejä. Hämäännyin siitä niin paljon, että tilasin KANAA. Kompensoimme tilaamalla suuret määrät jälkiruokaa.
torstai 2. huhtikuuta 2009
Matkapäiväkirja osa 4
Rakas päiväkirja
Heräsin aamuyöstä kummalliseen oloon. Saniteettitiloista poistumisen jälkeen olin varma, että villit olivat riivanneet minut, sen verran hirvittävää jälkeä joudun posliini alttarille jättämään. Nukuin vielä silmällisen ja menin aamuteen kanssa jälleen katsomaan päivän kehittymistä. Saharasta puhaltaneet tuulet olivat nostattaneet ilmaan pölyä niin sakeasti ettei aurinkoa meinannu nähdä. Päätimme jättää kesän etsinnät ja käydä vilkaisemassa Atlantiksen kadonnut kaupunkia. Kurvasimme vaunumme Atlantiksen pihaan, ihailimme hetken kaupunkia ja rantaan lyöviä tyrskyjä.
Hieman yllättäen tuuli puhalsi hiekat sivuun ja näimme ensi kertaa kesän. Päätimme oitis hylätä Atlantiksen pällistelyn ja ohjata retkikunnan lähemmäs tuota ihanaa ilmestystä. Huomasimme kesän siirtyneen rannalle käyskentelemään, joten keräsimme rantakamat ja siirryimme tarkkailu asemiin. Kesä oli hieman levoton, joten emme uskaltaneet lähestyä kesää vielä. Yksi kantajistamme kuitenkin sai päähänsä lähestyä kesää. Kesä houkutteli kantajan veteen ja veti hänet nopeasti pinnan alle. Emme nähneet häntä enää. Tästä suuttuneena kesä pakeni jälleen piiloon pilvien taakse. Menetyksestä hieman katkeroituneena lähdimme syömään. Villit tarjosivat meille jälleen kanaa. Kuvio alkoi valjeta minulle. Kun joimme retkikuntalaisten kanssa iltateetä sovimme, että menisimme huomenna samalle rannalle katsomaan jos kesä näyttäytyisi.
Herrani, ethän hylkää meitä.
Heräsin aamuyöstä kummalliseen oloon. Saniteettitiloista poistumisen jälkeen olin varma, että villit olivat riivanneet minut, sen verran hirvittävää jälkeä joudun posliini alttarille jättämään. Nukuin vielä silmällisen ja menin aamuteen kanssa jälleen katsomaan päivän kehittymistä. Saharasta puhaltaneet tuulet olivat nostattaneet ilmaan pölyä niin sakeasti ettei aurinkoa meinannu nähdä. Päätimme jättää kesän etsinnät ja käydä vilkaisemassa Atlantiksen kadonnut kaupunkia. Kurvasimme vaunumme Atlantiksen pihaan, ihailimme hetken kaupunkia ja rantaan lyöviä tyrskyjä.
Hieman yllättäen tuuli puhalsi hiekat sivuun ja näimme ensi kertaa kesän. Päätimme oitis hylätä Atlantiksen pällistelyn ja ohjata retkikunnan lähemmäs tuota ihanaa ilmestystä. Huomasimme kesän siirtyneen rannalle käyskentelemään, joten keräsimme rantakamat ja siirryimme tarkkailu asemiin. Kesä oli hieman levoton, joten emme uskaltaneet lähestyä kesää vielä. Yksi kantajistamme kuitenkin sai päähänsä lähestyä kesää. Kesä houkutteli kantajan veteen ja veti hänet nopeasti pinnan alle. Emme nähneet häntä enää. Tästä suuttuneena kesä pakeni jälleen piiloon pilvien taakse. Menetyksestä hieman katkeroituneena lähdimme syömään. Villit tarjosivat meille jälleen kanaa. Kuvio alkoi valjeta minulle. Kun joimme retkikuntalaisten kanssa iltateetä sovimme, että menisimme huomenna samalle rannalle katsomaan jos kesä näyttäytyisi.
Herrani, ethän hylkää meitä.
Matkapäiväkirja osa 3.
Rakas päiväkirja
Eilisen merkinnän jälkeen tapahtui vielä hurjia. Kohtasimme hirvittävän pedon, jonka tiesimme syövän kaiken mihin se vain saisi saastaiset leukansa kiinni. Pelkoon ei ollut aikaa, kun koordinoimme kantajan kanssa ennakoivan iskun petoa vastaan. Uhrauduin itse juoksuttamaan petoa, sillä aikaa kun kantaja valmisteli myrkyllä valeltua ansaa. Peto säpsähti kovasti kun lähdin ajamaan sitä takaa kattilankansien ja peltikauhojen kanssa. Meteli ajoi pedon pakosalle, juuri siihen suuntaan mihin kantaja oli valmistellut myrkky ansan. Peto juoksi ansaan, suljimme luukun ja jäimme kuuntelmaan. Pedon hirvittävät kuolon korinat piinasivat minua vielä yölläkin. Aamulla kävimme vielä tarkistamassa ansan ja siellä peto oli ketarat kohti kattoa ja suu kuvottavasti vaahdoten.
Aamu valkeni hämäränä. Menin parvekkeelle pohtimaan tilannetta, samalla kun maistelin teetäni. Edessäni avautui näkymä jota en ollut lainkaan huomannut kun saavuimme majapaikkaamme yön tunteina. Villit olivat rakentaneet korkeita torneja joissa oli kiiltävät pinnat. Rakennuspuuhat jatkuivat useassa paikassa. Mieltäni hieman kalvoin rakennustöissä menehtyneiden kantajien määrä, se oli varmasti hirvittävä. Hämärä aamu vaihtui harmaaksi päiväksi, harmautta korosti vielä se, että alkoi sataa vettä. Sade oli lämmin, joten olin luottavainen, että olimme lähellä kesän sijaintia. Löytäisimme sen kyllä.
Kantajat halusivat esitellä minulle paikallista kulttuuria. Olin vielä väsynyt matkan rasituksista, joten suostuin heidän suunnitelmaan. Varasin kuitenkin viidakkoveitseni mukaan, jos villeillä tulisi pahat mieleen. Matkustimme jälleen hevosettomalla vaunullamme, tällä kertaa kohti länttä. Ajan, joka tuntui ikuisuudelta, jälkeen saavuimme taloon joka muistutti kiinassa kohtaamiani rakkenuksia. Olin hämilläni, sillä en uskonut että matkustimme vaunullamme niin kauan. että olisimme kiinaan asti ehtineet. Matkasimmehan kuitenkin länteen. Kauhukuvani osoittautuivat turhiksi, kun siirryimme kiinalaisen rakennuksen sisään. Se oli täynnä villejä, eikä kiinalaisia näkynyt lainkaan. Rakennus oli jonkinlainen basaari, kaikkea myytiin, joka nurkalla. Villit olivat jopa nähneet sen verran vaivaa, että he osasivat kommunikoida kanssani hieman englantia muisttuttavalla ääntelyllä. Tulimme toimeen mainiosti. Olen nähnyt matkoillani kaiken sorttista ihmettä, mutta seuraava näky meinasi olla minullekkin liikaa. Lämpöisen basaarin nurkkaan villit olivat tehneet hallin, jossa oli lunta. Lumella villit laskivat suksilla ja iloitsivat. Nuoremmat villit laskivat mäkeä pulkilla. Tunsin sääliä heitä kohtaan, mutta sallittakoon heille huvinsa.
Söimme hieman kanaa, ja lähdimme takaisin majapaikkaan. Ilta oli jo laskeutunut ja sade oli rankempaa kuin aamulla. Uskoin, että seuraava päivä olisi parempi, ja löytäisimme kesän. Poppamiehen sääennustus vahvisti myös uskomustani. Sikäli kun epätieteellisiä metodeja käyttävää henkilöä uskoo. Tarkistin vielä asumuksen nurkat, ettei eilisen pedon jälkeläiset olisi tulleet vaatimaan kostoa menetetystä omaisesta. En kuitenkaan löytänyt noita iljettäviä otuksia, joten siirryin yöpuulle.
Eilisen merkinnän jälkeen tapahtui vielä hurjia. Kohtasimme hirvittävän pedon, jonka tiesimme syövän kaiken mihin se vain saisi saastaiset leukansa kiinni. Pelkoon ei ollut aikaa, kun koordinoimme kantajan kanssa ennakoivan iskun petoa vastaan. Uhrauduin itse juoksuttamaan petoa, sillä aikaa kun kantaja valmisteli myrkyllä valeltua ansaa. Peto säpsähti kovasti kun lähdin ajamaan sitä takaa kattilankansien ja peltikauhojen kanssa. Meteli ajoi pedon pakosalle, juuri siihen suuntaan mihin kantaja oli valmistellut myrkky ansan. Peto juoksi ansaan, suljimme luukun ja jäimme kuuntelmaan. Pedon hirvittävät kuolon korinat piinasivat minua vielä yölläkin. Aamulla kävimme vielä tarkistamassa ansan ja siellä peto oli ketarat kohti kattoa ja suu kuvottavasti vaahdoten.
Aamu valkeni hämäränä. Menin parvekkeelle pohtimaan tilannetta, samalla kun maistelin teetäni. Edessäni avautui näkymä jota en ollut lainkaan huomannut kun saavuimme majapaikkaamme yön tunteina. Villit olivat rakentaneet korkeita torneja joissa oli kiiltävät pinnat. Rakennuspuuhat jatkuivat useassa paikassa. Mieltäni hieman kalvoin rakennustöissä menehtyneiden kantajien määrä, se oli varmasti hirvittävä. Hämärä aamu vaihtui harmaaksi päiväksi, harmautta korosti vielä se, että alkoi sataa vettä. Sade oli lämmin, joten olin luottavainen, että olimme lähellä kesän sijaintia. Löytäisimme sen kyllä.
Kantajat halusivat esitellä minulle paikallista kulttuuria. Olin vielä väsynyt matkan rasituksista, joten suostuin heidän suunnitelmaan. Varasin kuitenkin viidakkoveitseni mukaan, jos villeillä tulisi pahat mieleen. Matkustimme jälleen hevosettomalla vaunullamme, tällä kertaa kohti länttä. Ajan, joka tuntui ikuisuudelta, jälkeen saavuimme taloon joka muistutti kiinassa kohtaamiani rakkenuksia. Olin hämilläni, sillä en uskonut että matkustimme vaunullamme niin kauan. että olisimme kiinaan asti ehtineet. Matkasimmehan kuitenkin länteen. Kauhukuvani osoittautuivat turhiksi, kun siirryimme kiinalaisen rakennuksen sisään. Se oli täynnä villejä, eikä kiinalaisia näkynyt lainkaan. Rakennus oli jonkinlainen basaari, kaikkea myytiin, joka nurkalla. Villit olivat jopa nähneet sen verran vaivaa, että he osasivat kommunikoida kanssani hieman englantia muisttuttavalla ääntelyllä. Tulimme toimeen mainiosti. Olen nähnyt matkoillani kaiken sorttista ihmettä, mutta seuraava näky meinasi olla minullekkin liikaa. Lämpöisen basaarin nurkkaan villit olivat tehneet hallin, jossa oli lunta. Lumella villit laskivat suksilla ja iloitsivat. Nuoremmat villit laskivat mäkeä pulkilla. Tunsin sääliä heitä kohtaan, mutta sallittakoon heille huvinsa.
Söimme hieman kanaa, ja lähdimme takaisin majapaikkaan. Ilta oli jo laskeutunut ja sade oli rankempaa kuin aamulla. Uskoin, että seuraava päivä olisi parempi, ja löytäisimme kesän. Poppamiehen sääennustus vahvisti myös uskomustani. Sikäli kun epätieteellisiä metodeja käyttävää henkilöä uskoo. Tarkistin vielä asumuksen nurkat, ettei eilisen pedon jälkeläiset olisi tulleet vaatimaan kostoa menetetystä omaisesta. En kuitenkaan löytänyt noita iljettäviä otuksia, joten siirryin yöpuulle.
keskiviikko 1. huhtikuuta 2009
Matkapäiväkirja osa 2
Rakas päiväkirja
Kirjoitan tätä nyt täältä lämpöisestä maasta. Saavuin etujoukkoni varaamaan tukikohtaan noin tunti sitten. On aamuyö, mutta lisään vielä tämän merkinnän.
Matkani alkoi siis välipysäkillä neljän tunnin junamatkan jälkeen. En tarkalleen tiedä missä olin, mutta räntää satoi, joten kesää en ollut vielä löytänyt. Hetkisen kuupailtuani löysin kuin löysinkin minua puhelimella houkutelleen henkilön. Hän lupasi minulle asioita, joista en voi tässä yhteydessä kertoa. Tämä on kuitenkin kirjallisuutta koko perheelle. Matkustimme odolla kulkuneuvolla. Se kulki kuin juna, mutta se ei voinut olla juna, niin nopea se oli liikkeissään. Veturiakaan en huomannut. Kulkuneuvossa oli meidän lisäksi myös lukemattomia muita tutkimusmatkaajia, mutta ovelalla juonella harhautin heidät toiselle reitille. En nähnyt heistä suurinta osaa enää.
Saavuimme kumppanini majapaikkaan, joka oli vain kivenheiton päässä vihamielisestä torista, jonne merkillinen veturiton juna seisahtui. Joimme hieman, teetä ja vaihdoimme kuulumisia. Jätin teeni hetkeksi vartioimatta, kun kaivoin matkalaukusta muistiinpanovälineitä ja sitten pimeni. Minut oli myrkytetty. Herrani miksi minut hylkäsit?
Seuraava muistikuvani oli kynttilöiden valaisemasta huoneesta. Raajoihini palasi vähitellen tunto ja pääsin nousemaan sängystä, johon minut oli tajuttomuuden aikana oli siiretty. En nähnyt ketään, joten keräsin tavarani ja päätin lähteä etsimään sitä lentävää konetta, jolla pääsisin kesän luo.
Päädyin suureen rakennukseen, josta nämä lentävät koneet kuulemma lähtivät. Yhtäkään konetta en nähnyt. Lasisessa kopissa istui nyrpeä mies joka halusi tarkistaa matka-asiakirjojani, Näytin ne hänelle ja sain vastineeksi toiveikkaan katseen. Mies selvästikkin toivoi, että löytäisin paljon kaivatun kesän. Tämän jälkeen istuin odottamaan, lentävää konetta, vieressä oli muita tutkijoita, ilmeisesti osa oli selvinnyt veturittomasta junasta jotenkin. Tunsin iloa nähdessäni heidät uudelleen. Pian kuuluikin ääni, joka kutsui meidät pienen käytävän päässä olevaan huoneeseen.
Huoneessa oli valtavasti penkkejä, mutta tilaa oli hyvin vähän. Istuin ensimmäiseen riviin ja rupesin odottamaan tapahtumien etenemistä. Huoneessa alkoi kuulua voimakasta hurinaa. En keksinyt mistä tuo huumaava melu tuli, joten ajattelin, että se ei ole vaarallinen. Sitten huone alkoi kallistella villisti. Valotkin himmenivät tätä kesti jonkin tovin, sitten oli rauhallista pitkän aikaan. Huoneessa olleista ikkunoista en nähnyt kuin mustaa. Huoneessa näytettiin nukketeatteria käsittämättömän pieneltä näyttämöltä, näytelmä oli korkeintaa surkea. Päätin keskittyä muiden matkustajien tarkkailuun. Yllättäen huone alkoi taas kallistella villisti, lopulta tärinä päättyi, ja huoneen johdossa olleet naiset nousivat tuolien välillä kulkeneelle käytävälle ja rupesivat hätistämään ihmisiä ulos. Poituimme toisesta ovesta kuin olimme tulleet. Saavuimme suureen huoneeseen, missä oli kummallisiin kaapuhuin pukeutuneita villejä. Mieleni valtasi ajatus, että emme olleet enää samassa talossa. Uskomukseni vahvistui kun huomasin, että minulla oli lämmin vain ohuessa paidassa. Olin saanut tarpeekseni, ja lähdin omatoimisesti etsimään lentävää konetta. Villit ohjasivat minut ulos. Edessäni avautui valtava aukio, jonka edustalla seisoivat retkikuntani etujoukko. En ymmärtänyt enää mitään. He ohjasivat minut vaunuun, jonka edessä ei ollut lainkaan hevosia. Kummasti suriseva vaunumme ajoi meidät linnaan, johon esijoukkoni oli muodostanut tukikohdan. Istahdin kirjoittamaan tätä, ja nyt siirryn nukkumaan.
Kirjoitan tätä nyt täältä lämpöisestä maasta. Saavuin etujoukkoni varaamaan tukikohtaan noin tunti sitten. On aamuyö, mutta lisään vielä tämän merkinnän.
Matkani alkoi siis välipysäkillä neljän tunnin junamatkan jälkeen. En tarkalleen tiedä missä olin, mutta räntää satoi, joten kesää en ollut vielä löytänyt. Hetkisen kuupailtuani löysin kuin löysinkin minua puhelimella houkutelleen henkilön. Hän lupasi minulle asioita, joista en voi tässä yhteydessä kertoa. Tämä on kuitenkin kirjallisuutta koko perheelle. Matkustimme odolla kulkuneuvolla. Se kulki kuin juna, mutta se ei voinut olla juna, niin nopea se oli liikkeissään. Veturiakaan en huomannut. Kulkuneuvossa oli meidän lisäksi myös lukemattomia muita tutkimusmatkaajia, mutta ovelalla juonella harhautin heidät toiselle reitille. En nähnyt heistä suurinta osaa enää.
Saavuimme kumppanini majapaikkaan, joka oli vain kivenheiton päässä vihamielisestä torista, jonne merkillinen veturiton juna seisahtui. Joimme hieman, teetä ja vaihdoimme kuulumisia. Jätin teeni hetkeksi vartioimatta, kun kaivoin matkalaukusta muistiinpanovälineitä ja sitten pimeni. Minut oli myrkytetty. Herrani miksi minut hylkäsit?
Seuraava muistikuvani oli kynttilöiden valaisemasta huoneesta. Raajoihini palasi vähitellen tunto ja pääsin nousemaan sängystä, johon minut oli tajuttomuuden aikana oli siiretty. En nähnyt ketään, joten keräsin tavarani ja päätin lähteä etsimään sitä lentävää konetta, jolla pääsisin kesän luo.
Päädyin suureen rakennukseen, josta nämä lentävät koneet kuulemma lähtivät. Yhtäkään konetta en nähnyt. Lasisessa kopissa istui nyrpeä mies joka halusi tarkistaa matka-asiakirjojani, Näytin ne hänelle ja sain vastineeksi toiveikkaan katseen. Mies selvästikkin toivoi, että löytäisin paljon kaivatun kesän. Tämän jälkeen istuin odottamaan, lentävää konetta, vieressä oli muita tutkijoita, ilmeisesti osa oli selvinnyt veturittomasta junasta jotenkin. Tunsin iloa nähdessäni heidät uudelleen. Pian kuuluikin ääni, joka kutsui meidät pienen käytävän päässä olevaan huoneeseen.
Huoneessa oli valtavasti penkkejä, mutta tilaa oli hyvin vähän. Istuin ensimmäiseen riviin ja rupesin odottamaan tapahtumien etenemistä. Huoneessa alkoi kuulua voimakasta hurinaa. En keksinyt mistä tuo huumaava melu tuli, joten ajattelin, että se ei ole vaarallinen. Sitten huone alkoi kallistella villisti. Valotkin himmenivät tätä kesti jonkin tovin, sitten oli rauhallista pitkän aikaan. Huoneessa olleista ikkunoista en nähnyt kuin mustaa. Huoneessa näytettiin nukketeatteria käsittämättömän pieneltä näyttämöltä, näytelmä oli korkeintaa surkea. Päätin keskittyä muiden matkustajien tarkkailuun. Yllättäen huone alkoi taas kallistella villisti, lopulta tärinä päättyi, ja huoneen johdossa olleet naiset nousivat tuolien välillä kulkeneelle käytävälle ja rupesivat hätistämään ihmisiä ulos. Poituimme toisesta ovesta kuin olimme tulleet. Saavuimme suureen huoneeseen, missä oli kummallisiin kaapuhuin pukeutuneita villejä. Mieleni valtasi ajatus, että emme olleet enää samassa talossa. Uskomukseni vahvistui kun huomasin, että minulla oli lämmin vain ohuessa paidassa. Olin saanut tarpeekseni, ja lähdin omatoimisesti etsimään lentävää konetta. Villit ohjasivat minut ulos. Edessäni avautui valtava aukio, jonka edustalla seisoivat retkikuntani etujoukko. En ymmärtänyt enää mitään. He ohjasivat minut vaunuun, jonka edessä ei ollut lainkaan hevosia. Kummasti suriseva vaunumme ajoi meidät linnaan, johon esijoukkoni oli muodostanut tukikohdan. Istahdin kirjoittamaan tätä, ja nyt siirryn nukkumaan.
Matkapäiväkirja osa 1.
Rakas päiväkirja
Kuulin Vaasassa hurjia huhuja, että kesää säilytetään etelässä. Kokosin oitis luotettavan retkikuntani, ja lähdin selvittämään asiaa. Viimeisellä tutkimusmatkalla retkikunta menetti lukuisia kantajia, joten päätin tällä kertaa värvätä kantajat vasta paikanpäältä. Työvoima oli kuulemma halvempaa lämpöisessä maassa. Pieni epäluulo kuitenkin kalvoi mieltäni, jaksavatko kuuman maan sankarit tehdä työtä vaatimallani intensiteetillä. Ennen omaa saapumistani lähetin etujoukkoni varaamaan tukikohdan. Tämän jälkeen kävin vielä kotimaahan jäävien arkeologiveljieni kanssa nauttimassa ravintoympyrän. Jätimme hyvästit ja oli aika lähteä kohti suurta tuntematonta. Juuri kun olin tilaamassa taksia joka veisi minut lentokentälle, puhelimeni pärähti soimaan. Soittaja teki minulle tarjouksen jostain olisin voinut kieltäytyä, mutta leikkisä mieleni päätti kuitenkin tehdä vielä yhden välipysähdyksen ennen suurta matkaa. Herrani, miksi minua näin koettelet?
Kuulin Vaasassa hurjia huhuja, että kesää säilytetään etelässä. Kokosin oitis luotettavan retkikuntani, ja lähdin selvittämään asiaa. Viimeisellä tutkimusmatkalla retkikunta menetti lukuisia kantajia, joten päätin tällä kertaa värvätä kantajat vasta paikanpäältä. Työvoima oli kuulemma halvempaa lämpöisessä maassa. Pieni epäluulo kuitenkin kalvoi mieltäni, jaksavatko kuuman maan sankarit tehdä työtä vaatimallani intensiteetillä. Ennen omaa saapumistani lähetin etujoukkoni varaamaan tukikohdan. Tämän jälkeen kävin vielä kotimaahan jäävien arkeologiveljieni kanssa nauttimassa ravintoympyrän. Jätimme hyvästit ja oli aika lähteä kohti suurta tuntematonta. Juuri kun olin tilaamassa taksia joka veisi minut lentokentälle, puhelimeni pärähti soimaan. Soittaja teki minulle tarjouksen jostain olisin voinut kieltäytyä, mutta leikkisä mieleni päätti kuitenkin tehdä vielä yhden välipysähdyksen ennen suurta matkaa. Herrani, miksi minua näin koettelet?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
