Sinä, sinä ja te kaks.

Vaikka edellisestä kirjoituksesta on vain aavistus aikaa, paljon on taas ehtinyt tapahtua. Nyt tarkkana, tulee puolen vuoden pikakertaus parissa minuutissa, tai useammassa jos luet hitaasti.

Sain töitä, muutin paremman puoliskon kanssa uuteen kämppään ja hommasin auton. Siinä lyhykäisyydessään viimeiset puoli vuotta. Työt jatkuvat siinä nyt myös junan moottoreita valmistavassa yrityksessä. Toimipiste tosin pompsahti Runsoriin. Uusikämppä olisikin ollut vanhan työpaikan vieressä, joten liika helppous eliminoitiin näppärästi. Tyttöystävästä tuli avovaimo, ja ensimmäinen yhteinen hankitakin tuli tehtyä. Omistan nyt puolet vm. -96 Nissan Micrasta. Tai no, pankki siitä suurimman osan omistaa vielä, mutta kuitenkin.

Kun asuu avovaimon kanssa, kynnys jäädä vaan kotiin rötväämään viikonloppu nousee suuresti. Aina silloin tällöin kuitenkin tulee lähdettyä vähän olutta maistamaan. Aina silloin tällöin parempi puolisko jää kotiin ja pääsen tovereiden kanssa ulos viettämään miesten iltaa. Eräänä tälläisenä kertana kävi sitten niin, että perjantaina miesten iltaan lähtiessäni tuli luvattua lähteä seuraavana aamuna etsimään uutta takkia avovaimolle. (Tähän tarttee jonkun paremman sanan... Avis? tai pelkkä L?)
No, ilta meni hieman takalaittomaksi ja kotiin ehdittiin juuri mainiosti aamupalalle. Siitä sitten suihkun kautta uudestaan kaupungille ja takkia etsimään. L:n mielestä minulla on hyvä värimaku tai jotain sen suuntaista, joten joudun/pääsen antamaan mielipiteeni. Olin sitten makutuomarina useammassakin liikkeessä. Aina välillä huomasin muitakin miehiä, jotka olivat selvästi olleet edellisenä iltana (kuusi tuntia sitten) humppaamassa. Paria tälläistä ukkoa katsoin siinä vaateräkkiin nojatessa, ja katseesta paistanut tyhjyys kertoi kaiken oleellisen. Yhdessä kuitenkin jaksoimme hienosti. Naisilla lienee joku alitajuntainen toiminto, joka käskee heitä viemään siippa vaatekauppaa rangaistukseksi yön rilluttelusta. Julmaa tai nerokasta, päätä itse.

Uudessa kämpässä on pari mullistavaa ominaisuutta joita olisin kaivannut jo poikamiesboksiini. Täällä on ensinäkin parveke. Eikä mikään parin neliön nurkkaus, vaan n. 10 neliön länsi parveke ylimmässä kerroksessa. Isot ikkunat voisivat olla hankalat, mutta parvekkeen katos tekee kivan lipan ettei aurinko paista suoraan sisälle kuin vasta vähän myöhemmin illalla. Nekin säteet voi blokata sälekaihtimilla kuin pullon poke jampan. Kielikuvallista viiskymppistä heiluttaen valonsäteet pääsevät kyllä keittiöön ja sieltä tekevät vähän ikävää vastavaloa telkkarille. Annamarin kuvanlaatu kun ei ole mikään paras päivän valossa. Ehkä kuitenkin kestän. Parvekkeelta näkee Vaasan ylle nousevat savupiiput jotakuinkin kaikki. Kirkkaina öinä maisema on jopa kaunis.

Pian taas lisää. (Ennen provinssia. Lupaan)

Ns. Sabaton - The Final Solution (Vuoden eeppisin biisi btw)