Ilmojen halki.

Tuossa muutama viikko takaperin kävin L:n kanssa Forssassa. Retkeen sisältyi myös lento pienkoneella. Aluksi oli tarkoitus heittää vain vähän silmukkaa Forssan taivaalla, mutta kävikin ilmi, että Maarianhaminan tax-free myymälä olisi auki aamulla lyhyen hetken. Sinne siis.
Kun sanoin pienkone, tarkoitan todella pientä kippoa. Micra ja 2 surffilautaa on suunnilleen samaa kokoluokkaa. Kone vedettiin hangaarista yhden miehen voimin. Tankit täyteen, ja nokka kohti taivasta. Nousevat todella pehmeästi tuollaiset pienkoneet. Piper merkkinen kone pomppi ja tärisi varsinkin peltoaukeilla kokoajan, mutta kun saavutettiin Turku, niin kyyti tasoittui. Tästä voidaan päätellä seuraavaa: meri > sisämaa.

Laskeutuminen Maarianhaminan kentälle meni kivasti vaikka sivutuuli vähän painoikin. Sitten pikapikaa lennonjohtotornista hakemaan lippuja ja lappuja, että päästiin taxfreehin. Sinne tosin täytyi mennä turvatarkastuksen kautta. On se siviili-ilmailu helppoa... Verottomasti valitsin suomalaisen raikkaan valkoviinin ja vähän nameja. Lisäksi äärimmäistä kielipäätäni käyttäen varmistin vielä, että sain mukin, josta juomaani voisin siemailla. Tämä selvästikkin teki vaikutuksen paikallisiin, kun saimme palata omalle koneelle samasta lähtöportista kuin omaa konettaan odottanut rahvas.Tavarat Piperin takaluukkuun, kyllä lentokoneessa oli takaluukku, lennonjohdosta porttikoodi, että päästään takaisin koneelle kun lentokenttä olisi varmasti kiinni kun palaamme. Marianhaminassa puhutaan ruotsia. ja vain ruotsia, no vaasalaisena pystyy muutaman sanan tuota koodausta purkamaan, mutta päätin kuitenkin turvautua Lontoon murteeseen asioidessani jäätelökioskissa. Halusin pehmiksen, vohvelilla ja strösseleillä. Sain päärynänjäätelöä. Close enough.

Skipataan turistitarinat ja palataan lentokentälle. Saimme siis lennonjohdosta koodin millä pääsisimme lentokentän portista suoraan koneelle. Ongelman tuotti koodilukittu portti. Koodilukko kyllä vilkutti vihreää koodin näpyttelyn jälkeen, mutta portti pysyi kiinni... Koitin vielä toista koodia, jonka bongasin aidan toisella puolella olevan kaapin ovesta. Sekin hyväksyttiin, mutta portti ei hievahtanutkaan. Painelin sitten sattumanvaraisesti numeroita, vihreä, mutta portti ei liiku. Rupesin sitten harkitsemaan aidan ylittämistä, ei siinä sähköjä tai piikkilankaa ollut kuitenkaan. Lentokentälle murtautuminen jäi kuitenkin väliin, kun huomasimme viereisen hallin pihalla miehen. Tämä joviaali miekkonen päästi meidät meripelastuskopterin hallin läpi kentälle, ja matka kohti sivistystä pääsi jatkumaan.

Turun yläpuolella alkoi taas rynkytys kun kone pomppi nousuvirtauksesta toiseen. Kuulin myös lennonjohdon ja pilotin välistä keskustelua. Paras kohta oli: "lj- Onko teillä transponderi C-moodissa? meillä ei näy teidän korkeustietoa." "p- On.. Kait?". Muita mieltä rauhoittavia lausuntoja pilotilta. "En ole koskaan käyttänyt tuota, mitenkähän se toimii". Forssaan päästiin hyppien ja pomppien ja aivan kuin tämä ei olisi tarpeeksi, piti vielä hakea lisävibaa yhden airbussin jättövirtauksesta. Sitten alkoikin hauska vaihe. Laskeutuminen. Sivutuulta 20 solmua. Forssan kiitorata ei ole todellakaan mikään lentokenttä, vaan asfaltoitu suikale keskellä peltoa. Leveyttä on saman verran kuin ala-asteen pihassa olevalla koripallokentällä. Lähestyvää kiitotietä katselin sivuikkunasta, sen verran kylki edellä laskeutuminen suoritettiin. En muista koska olisi viimeksi noin kovasti pelottanut. Eikä edes kauhukahvoja missään. Alas päästiin ja lentokonettakin voi käyttää uudelleen. Täyden kympin suoritus pilotilta. Häntäkin ilmeisesti vähän jännitti, kun tuumasi myöhemmin, että menee hetkeksi makuulle rauhoittumaan.

Tänään olisi sitten tarkoitus lähteä provinssiin, mutta ennen kuin voi lähteä festareille, pitää käydä työnantajan kesäjuhlissa. Näin meneteltiin jo 2008 ruisrokin kanssa, joten hyvää rutiinia ei ollut syytä rikkoa. Osastomme pelasi kierroksen minigolffia ja sitten mentiin syömään. En ollut pelannut minigolffia koskaan aikaisemmin. Mutta siinä on maila ja pallo, ei se voi kovin paljoa erota salibandystä. Naapurinpoika Italiasta antoi viime hetken neuvot: Kyseessä on voimalaji, lonkkua jos vasemmalta ohi, ja bisseä jos oikealta. Ylimenneiden lyöntien kanssa tulis käyttää kossua. Pärjäsin ihan ok radoilla missä lyötiin tasaisella alustalla porteista tms. Mutta kun rata nousi pystyyn ja ylämäessä olevaan porttiin piti osua sopivalla voimalla, tulokset jäivät heikoiksi. Onnistuin lyömään pallon kolme (3) kertaa tontilta yli. Radalta putoamisia en edes laskenut. Aloittelijan tuurini palkittiin porukan parhaalla tuloksella,104 lyöntiä Sain palkinnoksi shakkilaudan. Uskon taitojeni olevan väkevämpiä sen parissa.

Loppuun vielä puollustuspuheenvuoro. Miesten mies, Ilkka "sms ike" Kanerva, oli lähestynyt jotain 16 kesäistä likkaa. Tämä ei riko mitään lakia! Tämä ei vaikuta iken kykyyn päättää tärkeistä asioista. Lähinnä nais kansanedustajat vetivät koko kesän hernetuotantoa vastaavan määrän tavaraa nenään. Harmitti vissiin kun eivät itse olleet 16-vuotiaina niin hot, että tärkeät poliitikot ottavat yhteyttä. Aina ei mee nallekarkit tasan.

Kunhan saadaan orkesteri hereille ja pois töistä niin lähdemme kohti provinssia. Kattava raportti tuttuun tapaan tällä palstalla heti tuoreeltaan. Vähän jo jännittää. Säiden jumalat ainakin ovat myötämielisiä.

nsoi: CCR -Who'll stop the rain.