Lauantai

Lauantaina oli T-päivä. Sivistyneet ihmiset juhlivat vain T-päivinä. T-päiviä on kolme, Tiistai, Torstai ja Tänään. Muina päivinä rällääminen on rahvaanomaista. Lauantaina oli alun perin tarkoitus poistua Vaasasta mutta se kariutui viime hetkillä. Mutta tuleehan noita kesiä. Ykkösketjua oli levitetty pitkin kyliä, joten jouduin turvautumaan muihin kykyihin. Sunnuntain debriefing tapahtumassa muuten kuulin, että ykköskentän laitahyökkääjää vastaan oli hyökätty. Karma kuitenkin korjasi potin, ja autolla betoni tolppaan ajaneet eivät pärjänneet. Laitahyökkääjä ei haavoittunut välikohtauksessa.

Oma ilta alkoi reissulla alkoon, vaihdon tiskipöydällisen tyhjiä pulloa muutamaan täysinäiseen. Kannattaa muuten tsekata alkosta löytyvä Kupla "lonkero". Väritön, maustamaton, sokeriton ja gluteeniton seos maistui juuri siltä miltä kuulostaakin. Kossuvissyltä. Volttia oli sentään enemmän kuin normaalissa lonkerossa. Ostin varoiksi myös skumppaa, jonka tietenkin korkkasin ekana. Naapurin mummoakin järkytettiin hienosti. Silitin paitaa ikkunan edessä, ilman paitaa, lauleskelin ja joi skumppaa toisella kädellä. Mahtoi naapurin usko minuun aavistuksen horjua. Mutta mitäs pienistä.

Kakkoskenttän kantavat voimat paikalle ja saatiin juhlat käyntiin. Pian olikin aika siirtyä Fontanaan. Jono oli suunnaton. Ei ehkä aivan raamatussa mainittu vitsaus mutta kyllä se pitkä ja hidas oli. Ongelma ratkesi kuitenkin kuin itsestään kun haimme Gringosta vauhtia, ja selvisi että sieltä pääsee Fonaan sisäkautta. Ei jonoja eikä italialaisia miehiä laulamassa vieressä. Fona oli ihan itseään. Koin myös vuoden kovimman romanssin kun tuttu kaunotar istui sylissäni 10 sekuntia. Hääpäivää ei vielä lyöty lukkoon.

Jatkotin löytyivät ja siellä kaapista paljastui eräs pullo. Pullon sisältö herättää useissa alkoholisteissakin pelon sekaista kauhua. Mutta kovalla itseluottamuksella kävimme tuon vihreän iloliemen kimppuun. Absintti oli yllättävän hyvää, mutta kyllä se päähän tiensä löysi varsin tehokkaasti. Osa jatkolaisista oli kuitenkin liian uhmakkaita vihreää keijua kohtaan, ja keiju käski heidät manaamaan pahoja henkiä posliini alttarille. Vielä kun motoriset kyvyt riittivät sohvalta ylös nousemiseen niin päätin lähteä kotiin. Onneksi jatkot olivat sen verran lähellä, että löysin kotiin ilman suurempia vaikeuksia.

Sunnuntaina olo oli olosuhteisiin nähden yllättävän hyvä. Valitsin kuitenkin vanhempien lihapadat enkä edes yrittänyt kokkailla itse mitään. Pyörällä tuo 10km siirtymä ei kovin kauaa kestäisi. Ajan yleensä aina samaa reittiä, ja matkalla näkee usein ihmisiä jotka ovat tulossa jatkoilta. Tai sitten Palosaarella on tapana lähteä sunnuntai kävelylle täydessä tällingissä. Ja eilisissä vaatteissa. Osan silmissä paistaa ihanasti häpeä. Näinä hetkinä koen itse aina lievää ylivertaisuuden tunnetta. Eikä mitään ihan lievää... Ravinto oli tuttuun tapaan erinomaista ja sitä oli riittävästi. Myös formula kisa oli erittäin viihdyttävä. Huvituin suuresti kun Kimi ajoi rassinsa seinään 2 kierrosta ennen maalia. Katsoin myös hetken pesäpalloa. Sekin oli viihdyttävää, kiitos Anteron. Lopuksi puhuin äitini kanssa muodista. Nyt alkaa omakin usko horjua...

Nsoi: Laurent Wolf  - No Stress