Matkapäiväkirja osa 3.

Rakas päiväkirja

Eilisen merkinnän jälkeen tapahtui vielä hurjia. Kohtasimme hirvittävän pedon, jonka tiesimme syövän kaiken mihin se vain saisi saastaiset leukansa kiinni. Pelkoon ei ollut aikaa, kun koordinoimme kantajan kanssa ennakoivan iskun petoa vastaan. Uhrauduin itse juoksuttamaan petoa, sillä aikaa kun kantaja valmisteli myrkyllä valeltua ansaa. Peto säpsähti kovasti kun lähdin ajamaan sitä takaa kattilankansien ja peltikauhojen kanssa. Meteli ajoi pedon pakosalle, juuri siihen suuntaan mihin kantaja oli valmistellut myrkky ansan. Peto juoksi ansaan, suljimme luukun ja jäimme kuuntelmaan. Pedon hirvittävät kuolon korinat piinasivat minua vielä yölläkin. Aamulla kävimme vielä tarkistamassa ansan ja siellä peto oli ketarat kohti kattoa ja suu kuvottavasti vaahdoten.

Aamu valkeni hämäränä. Menin parvekkeelle pohtimaan tilannetta, samalla kun maistelin teetäni. Edessäni avautui näkymä jota en ollut lainkaan huomannut kun saavuimme majapaikkaamme yön tunteina. Villit olivat rakentaneet korkeita torneja joissa oli kiiltävät pinnat. Rakennuspuuhat jatkuivat useassa paikassa. Mieltäni hieman kalvoin rakennustöissä menehtyneiden kantajien määrä, se oli varmasti hirvittävä. Hämärä aamu vaihtui harmaaksi päiväksi, harmautta korosti vielä se, että alkoi sataa vettä. Sade oli lämmin, joten olin luottavainen, että olimme lähellä kesän sijaintia. Löytäisimme sen kyllä.

Kantajat halusivat esitellä minulle paikallista kulttuuria. Olin vielä väsynyt matkan rasituksista, joten suostuin heidän suunnitelmaan. Varasin kuitenkin viidakkoveitseni mukaan, jos villeillä tulisi pahat mieleen. Matkustimme jälleen hevosettomalla vaunullamme, tällä kertaa kohti länttä. Ajan, joka tuntui ikuisuudelta, jälkeen saavuimme taloon joka muistutti kiinassa kohtaamiani rakkenuksia. Olin hämilläni, sillä en uskonut että matkustimme vaunullamme niin kauan. että olisimme kiinaan asti ehtineet. Matkasimmehan kuitenkin länteen. Kauhukuvani osoittautuivat turhiksi, kun siirryimme kiinalaisen rakennuksen sisään. Se oli täynnä villejä, eikä kiinalaisia näkynyt lainkaan. Rakennus oli jonkinlainen basaari, kaikkea myytiin, joka nurkalla. Villit olivat jopa nähneet sen verran vaivaa, että he osasivat kommunikoida kanssani hieman englantia muisttuttavalla ääntelyllä. Tulimme toimeen mainiosti. Olen nähnyt matkoillani kaiken sorttista ihmettä, mutta seuraava näky meinasi olla minullekkin liikaa. Lämpöisen basaarin nurkkaan villit olivat tehneet hallin, jossa oli lunta. Lumella villit laskivat suksilla ja iloitsivat. Nuoremmat villit laskivat mäkeä pulkilla. Tunsin sääliä heitä kohtaan, mutta sallittakoon heille huvinsa.
Söimme hieman kanaa, ja lähdimme takaisin majapaikkaan. Ilta oli jo laskeutunut ja sade oli rankempaa kuin aamulla. Uskoin, että seuraava päivä olisi parempi, ja löytäisimme kesän. Poppamiehen sääennustus vahvisti myös uskomustani. Sikäli kun epätieteellisiä metodeja käyttävää henkilöä uskoo. Tarkistin vielä asumuksen nurkat, ettei eilisen pedon jälkeläiset olisi tulleet vaatimaan kostoa menetetystä omaisesta. En kuitenkaan löytänyt noita iljettäviä otuksia, joten siirryin yöpuulle.